Ministeriö suhtautui liian passiivisesti epäilyyn avustuksen väärinkäytöstä

Opetus- ja kulttuuriministeriö oli  myöntänyt  urheilustadionin kulkuporttien asentamiseen liikuntapaikka-avustuksen.  Kulkuportit asentaneen yhtiön mentyä konkurssiin  oli syntynyt epäily  avustuksen väärinkäytöstä.  Hankkeeseen oli mahdollista saada  valtion tukea puolet, mutta epäilyn  mukaan ministeriötä oli erehdytetty maksamaan kyseinen hanke kokonaisuudessaan.  Yhtiön konkurssipesän pesänhoitaja oli ollut asiasta useaan otteeseen yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön ja kertonut havainnoistaan sekä tehnyt rikosilmoituksen muun muassa epäillystä avustuspetoksesta. Avustuspetoksen osalta rikosilmoituksen tekemiseen johtanut epäily oli perustunut erityisesti siihen, että stadionia ylläpitävän kiinteistöosakeyhtiön ja kulkuportit asentaneen yhtiön välillä oli tehty kaksi samana päivänä päivättyä sopimusta, joista vain toinen oli esitetty ministeriölle. Ministeriölle esitetyssä sopimuksessa, johon myönnetty avustus oli perustunut,  kauppahinta oli ollut  kaksi kertaa suurempi kuin toisessa sopimuksessa. 

Sekä yhtiön konkurssipesän pesänhoitaja että poliisi olivat myös rikosilmoituksen tekemisen jälkeen olleet asiasta  useaan otteeseen yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Asiasta oli järjestetty myös tapaaminen poliisin ja ministeriön edustajien kesken. Asiaa käsitteli tuossa vaiheessa  nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto, jonka ylitarkastaja  oli kuitenkin ilmoittanut poliisille, ettei tutkintaa avustuspetoksen osalta ollut tarpeen jatkaa. Tämä arvio oli selvityksen mukaan perustunut siihen, että paikallisen ELY-keskuksen mukaan kulkuportit oli asennettu paikalleen. Sittemmin noin puolen vuoden kuluttua kyseinen ylitarkastaja oli kuitenkin siirtänyt asian käsiteltäväksi ministeriön sisäisen tarkastuksen yksikköön. Sisäisen tarkastuksen yksikkö katsoi sittemmin, että asiassa tulee ryhtyä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi mahdollisen törkeän avustuspetoksen osalta. Ministeriöstä saadun tiedon mukaan asiassa esitetty vahingonkorvausvaatimus oli runsaat 70 000 euroa korkovaatimuksineen.  Asian käsittely kuitenkin viivästyi siten, että asianomistajan kertomus poliisille annettiin vasta runsaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun ministeriö sai rikosepäilystä tiedon.

Oikeuskansleri katsoi, että valtionavustusten asianmukainen valvonta edellyttää, että ministeriö ryhtyy välittömästi asianmukaisiin toimiin tapauksessa, jossa ministeriön oman tarkastustoiminnan yhteydessä on syntynyt rikosepäily tai epäily on muutoin tullut ministeriön tietoon. Asian käsittely ministeriössä oli tässä tapauksessa viivästynyt huomattavasti. Oikeuskansleri katsoi myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön menettelytapaohjeet tällaisia tilanteita varten ovat puutteelliset.

Oikeuskansleri saattoi opetus- ja kulttuuriministeriön tietoon näkökohdat valtion avustusten valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hän pyysi ministeriötä kertomaan vuoden loppuun mennessä, mihin toimiin se on ryhtynyt päätöksessä esitettyjen näkökohtien vuoksi ja lähetti päätöksensä tiedoksi myös Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Lisäksi hän kiinnitti nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston yksikön johtajan ja ylitarkastajan sekä sisäisen tarkastuksen yksikön ylitarkastajan huomiota hyvän hallinnon ja virkamieslain edellyttämään asian viipymättömään käsittelyyn sekä huolellisuuteen ja tarkkuuteen virkatehtävien hoidossa.