Menettely kuulustelussa ja autossa suoritettu etsintä

Poliisi oli esitutkinnassa kuulustellut kantelijaa rikoksesta epäiltynä. Epäselväksi oli jäänyt, oliko kantelijalle ennen kuulustelua tehty esitutkintalain 29 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla selkoa hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tosiasia kuitenkin oli, että kuulustelupöytäkirjan puuttuva merkintä viittasi siihen, ettei kantelijalle ollut ennen kuulustelua tehty selkoa hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kuulustelun toimittaneen vanhemman konstaapeli huomiota esitutkintalain 29 §:n 2 momentin noudattamiseen.

Poliisi oli samassa asiassa tutkinut kantelijan kuljettaman auton takapenkillä olleiden laukkujen sisällön avaamalla laukkujen vetoketjuja ja katsomalla laukkujen sisään. Poliisin mukaan kyse oli ollut toimenpiteistä yhtäältä poliisilain 22 §:n 1 momentin mukaisen turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi ja toisaalta poliisilain 16 §:n mukaisen vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi. Poliisin mukaan kantelijan kiinniottoa oli harkittu, mutta päätöstä kiinniottamisesta ei ollut tehty.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että etsintätoimenpiteet oli kohdistettu autossa olleisiin tavaroihin, eikä kyse ollut poliisilain 22 §:n 1 momentin mukaisesta kiinniottotilanteesta. Edellytyksiä tämän säännöksen soveltamiselle ei näin ollen ollut. Poliisi ei ollut selvityksissään tuonut esille, että tapauksessa olisi ollut mitään konkreettista tietoa sellaisista seikoista, joiden johdosta olisi ollut perusteltua syytä olettaa poliisilain 16 §:ssä mainitun teon tai tapahtuman olleen meneillä tai uhkaamassa. Näin ollen poliisin menettelyä ei voinut perustella myöskään tällä säännöksellä.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan poliisin menettelyä oli arvioitava kotietsintää koskevien pakkokeinolain säännösten valossa. Poliisin tapauksessa esille tuomat seikat eivät hänen mielestä olleet näyttöarvoltaan sellaisia, että poliisilla olisi ollut yksinomaan niiden johdosta perusteita katsoa pakkokeinolain mukaisen kotietsintäkynnyksen ylittyneen. Lisäksi oli huomioitava, että koska asiassa oli oikeudellisesti tarkasteltuna suoritettu kotietsintä, olisi menettelyllisesti tästä tullut laatia pakkokeinolain mukainen pöytäkirja.

Apulaisoikeuskansleri arvioi, ettei poliisilla olisi ollut asiassa ilmenneillä seikoilla riittäviä perusteita toimittaa ajoneuvoon kohdistunutta etsintää. Tilanne oli kuitenkin ollut ainakin jossain määrin tulkinnanvarainen. Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä näkemykset poliisin menettelyn virheellisyydestä poliisilaitoksen tietoon.