Menettely kirkkovaltuuston kokouksessa ja pöytäkirjaamisessa

Kantelussa oli arvosteltu muun ohessa sitä, että evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja ei ollut osin sallinut keskustelua ilmoitusasian käsittelyn yhteydessä eikä ollut ottanut yhteisen kirkkovaltuuston jäsenen muutosesitystä vastaan. Ilmoitusasian käsittelyssä oli ollut kysymys tuomioistuimen päätöksestä, joka päätettiin todeta ja merkitä tiedoksi.

Hiippakunnan tuomiokapitulin antamassa lausunnossa oli katsottu, että tehty vastaehdotus oli ollut puheena olevassa asiassa asiasisällöltään sellainen, että se olisi ainakin osittain tullut saattaa yhteisen kirkkoneuvoston valmisteltavaksi. Kirkkojärjestyksen 8 luvun 6 §:n mukaan asiaa, joka on kirkkoneuvoston valmisteltava, ei saa ottaa päätettäväksi, ellei kirkkoneuvostolla ole ollut tilaisuutta sitä käsitellä. Viitaten kirkkojärjestyksen 7 luvun 4 §:ään ja yhteisen kirkkovaltuuston työjärjestyksen 11 ja 15 §:ään, valtuutetuille olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tilaisuus keskustella asiasta ja heidän pyytämänsä puheenvuorot olisi tullut myöntää. Kokouksen pöytäkirjaan olisi myös pitänyt merkitä tarpeelliset tiedot asian käsittelystä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kokouskäytäntöön liittyy muun ohessa tärkeänä osana kirkkovaltuuston jäseneksi valitun valtuutetun puheoikeuden käyttäminen. Siinä on kysymys seurakunnan jäseniä yleisillä seurakuntavaaleilla edustamaan valitun kirkkovaltuuston jäsenen vaikutusmahdollisuuksien toteutumisesta ja laajemmin perustuslaissa säädetystä sananvapaudesta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan ei ollut laillisuusvalvonnallisesti aiheellista arvioida kantelussa esille tuotua kokousmenettelyä toisin kuin tuomiokapituli oli lausunnossaan oikeudellisesti arvioinut.

Kantelu ei antanut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että apulaisoikeuskansleri pyysi yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajaa ja pöytäkirjantarkastajia sekä yhteistä kirkkoneuvostoa ottamaan huomioon hiippakunnan yleistoimielimenä toimivan tuomiokapitulin esittämän yleistä kokousmenettelykäytäntöä vastaavan tulkinnan ja sen perusteeksi päätöksessä todetut näkökohdat.