Maahanmuuttoviraston turvapaikanhakijalle myöntämä työnteko-oikeustodistus

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Maahanmuuttoviraston huomiota hallintolaissa säädettyjen neuvonta-, palvelu- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamiseen sekä selkeän ja ymmärrettävän kielen vaatimukseen kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden työnteko-oikeutta koskevissa todistuksissa ja muussa neuvonnassa. Hän saattoi lisäksi käsityksensä työnteko-oikeustodistusten maksullisuudesta Maahanmuuttoviraston ja sisäministeriön tietoon.

Kantelussa oli esitetty erilaisia versioita Maahanmuuttoviraston turvapaikanhakijoille myöntämistä työnteko-oikeutta koskevista todistuksista. Vaikutti siltä, että Maahanmuuttovirasto oli pyrkinyt todistuksissaan lähinnä toteamaan ne seikat, jotka ulkomaalaislain asianomaisissa säännöksissä mainitaan. Todistuksissa käytetty kieli oli hyvin juridista, muodollista ja hankalasti ymmärrettävää. Apulaisoikeuskansleri piti merkittävänä ongelmana myös sitä, että Maahanmuuttovirasto ei ottanut todistuksissaan lopullista kantaa työnteko-oikeuteen. Hän katsoi, että minkään kantelussa esille tuodun todistusversion perusteella ei ollut mahdollista saada varmaa käsitystä yksittäisen turvapaikanhakijan työnteko-oikeuden tilanteesta tai kestosta. Todistukset eivät olleet kieleltään selkeitä ja ymmärrettäviä hallintolaissa edellytetyllä tavalla.

Maahanmuuttovirasto perii työnteko-oikeustodistuksesta käsittelymaksun, joka on 50 euroa vuonna 2022. Käsittelymaksu perustui Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan valtion maksuperustelakiin ja sen nojalla annetun sisäministeriön asetuksen säännökseen pyynnöstä annettavien todistusten maksullisuudesta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan työnteko-oikeustodistuksen tausta sekä käyttötarkoitus ja tarve liittyvät selkeästi hallintolaissa tarkoitettuun kirjalliseen tai suulliseen neuvontaan. Todistuksen kielen ja sisällön epäselvyydet huomioon ottaen todistuksen merkitys myös viranomaisen neuvona ja ohjeena on kuitenkin vähäinen. Asiakirja ei varsinaisesti ole myöskään hyödyllinen todisteena tai vahvistuksena turvapaikanhakijan työssäolo-oikeudesta. Hallintolain mukaiseen neuvonnan maksuttomuuteen nähden apulaisoikeuskansleri katsoi, että maksun periminen turvapaikanhakijalta todistuksesta, jonka perusteella ei saa muodostettua selkeää kuvaa hänen työnteko-oikeutensa voimassaolosta, ei ole kohtuullista eikä hallintolaissa säädetyn palveluperiaatteen mukaista. Maksun periminen kyseisenlaisesta todistuksesta ei ollut myöskään suhteellisuusperiaatteen mukaista itse turvapaikkahakemuksen maksuttomuuteen tai turvapaikanhakijan käytettävissä oleviin tuloihin nähden.