Luonnos hallituksen esitykseksi biopankkilaiksi ja muiksi siihen liittyviksi laeiksi

Oikeuskansleri piti lausunnossaan biopankkilakia kannatettavana ja katsoi luonnoksessa esitetyn sääntelyn vastaavan hyvin tietosuojasääntelyn henkilötietojen käsittelylle asettamiin velvoitteisiin. Erityisen hyvänä oikeuskansleri piti itsemääräämisoikeuteen ja itsemääräämisoikeutta toteuttavan Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluvan näytteenantajan tietoisen suostumuksen näytteen ottamiseen ja toisaalta Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen määrittelemien henkilötietojen laillisen käsittelyn perusteiden välisen suhteen selkeyttämistä ja alaikäisen osallisuutta, kuulemista ja itsemääräämisoikeutta vahvistavia säännöksiä. Itsemääräämisoikeutta niin yleisesti ja alaikäisen suostumuksen tulkinnan kannalta olisi perusteltua edelleen korostaa.

Yksittäisinä kehittämistarpeina oikeuskansleri esitti tarpeen arvioida biopankkitoiminnan luonnetta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä ja, mikäli vastoin biopankkilain säätämisen yhteydessä tähän asti omaksuttua näkemystä, toiminta katsottaisiin tällaiseksi hallintotehtäväksi, arvioitava onko tarkoituksenmukaista antaa lähtökohtaisesti viranomaisille kuuluvia hallintotehtäviä yksityisten hoidettavaksi. Oikeuskansleri suhtautui epäilevästi perusteluissa pistemäisesti esiintyvään hyvin laajaan julkisen hallintotehtävän tulkintaan, jota ei kuitenkaan ollut johdonmukaisesti toteutettu ehdotetun lain säännöksissä. Ehdotetun lain 43 § pitäisi perustella edellä esitetty huomioon ottaen seikkaperäisemmin ottaen Euroopan unionin sijoittamisoikeutta koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51 artiklan sekä myös tietojen vapaata liikkuvuutta unionissa koskevan periaatteen ja yhtenäisen eurooppalaisen tutkimusalueen periaatteiden näkökulmasta. Säätämisjärjestysperusteluissa oli myös välttämätöntä tarkastella ehdotetun kiellon suhdetta Euroopan unionin perusvapauksiin ja niistä säädettäviä poikkeuksia koskevaan kansalliseen liikkumavaraan.

Ehdotetun lain 7 § ei vastannut luonnoksen yksityiskohtaisia perusteluja ja lain 42 §:n 2 momentissa oli viittaus ilmeisen väärään lainkohtaan johon ei mitenkään viitattu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Jatkovalmistelussa oli oikeuskanslerin käsityksen mukaan syytä varmistaa, että perustelut vastaavat säädettäväksi esitettyä lakia ja että lain sisäiset viittaukset ovat kunnossa.

Säätämisjärjestysperusteluissa oikeuskanslerin käsityksen mukaan tarpeen seikkaperäisemmin kuvata Euroopan unionin oikeuden antamaa liikkumavaraa nyt käsillä olevassa sääntelyssä niin tietosuojan ja yleisen tietosuoja-asetuksen osalta kuin EU:n perusoikeusperuskirjan kannalta.