Hyppää sisältöön

Lentomatkustajien oikeuksien valvonta

Diaarinumero: OKV/1252/1/2010 OKV/1383/1/2012
Antopäivä: 22.11.2012
Ratkaisija: apulaisoikeuskansleri
Kohde: liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala
Toimenpide: käsitys

Kahdessa kantelussa katsottiin viranomaisten laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, kun lentoyhtiöt (esimerkiksi Finnair) eivät maksaneet matkustajille EU-normien mukaista korvausta lentojen viivästymistapauksissa.

Apulaisoikeuskansleri totesi ensiksi, että yhteisön asetuksen 261/2004 eli ns. ylivarausasetuksen 6 artikla velvoittaa sanamuotonsa mukaan lentoliikenteen harjoittajan viivästymistapauksessa tarjoamaan matkustajalle 8 ja 9 artiklassa säädettyä apua, mutta ei maksamaan 7 artiklan mukaista korvausta. Toiseksi yhteisöjen tuomioistuimen 19.11.2009 antaman Sturgeon-päätöksen mukaan viivästyneiden lentojen matkustajat voivat päätöksestä ilmenevin edellytyksin vedota asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen, kun heille aiheutuu viivästyneen lennon johdosta vähintään kolmen tunnin pituinen ajan menetys.

Valvontaviranomaisten eli Kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen ja (1.1.2010 alkaen) Liikenteen turvallisuusviraston tuli oman toimivaltansa rajoissa valvoa, että lentoyhtiöt ryhtyivät noudattamaan päätöstä, joka merkitsi merkittävää lentomatkustajien oikeusturvaa koskevaa muutosta asetuksen tulkinnassa.  Kantelujen johdosta hankituissa selvityksissä ei kuitenkaan ollut edes väitetty, että sanotut viranomaiset olisivat keskustelleet viivästymisasiasta Finnairin kanssa, vaikka ne neuvottelivat Finnairin kanssa muista asioista keväällä 2010. Viranomaisten menettelyä oli pidettävä moitittavana. Moite ei koskenut valvontaviranomaisten pidättymistä valvontatoimenpiteistä joulukuussa 2010 unionin tuomioistuimeen saapuneiden kahden ennakkoratkaisupyynnön ollessa vireillä. Niissä oli kysymys asetuksen 261/2004 5-7 artiklan tulkinnasta siten kuin yhteisöjen tuomioistuin oli tehnyt Sturgeon-päätöksessään.

Apulaisoikeuskansleri saattoi Kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen ja Liikenteen turvallisuusviraston tietoon niiden menettelyä koskevat moitteensa. Lisäksi niiden tuli 31.1.2013 mennessä ilmoittaa, mihin toimenpiteisiin ne olivat ryhtyneet Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainituissa ennakkoratkaisuasioissa 23.10.2012 antaman tuomion johdosta.