Lastensuojeluasia

Kantelija oli tehnyt kaupungin perusturvakeskukselle asiakirjapyynnön, joka koski muun muassa lastensuojelun asiakaskertomuksia. Käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmennyt tarkkaa ajankohtaa pyynnön tekemiselle, mutta selvityksen perusteella asiakirjojen lähettämiseen kantelijalle oli mennyt vähimmilläänkin yli kolme kuukautta. Asiassa ei ilmennyt lainmukaista syytä asiakirjojen antamisen viipymiselle. Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiakirjapyynnön käsittely ja asiakirjojen antaminen oli viipynyt lainvastaisesti.

Asiassa saadun selvityksen perusteella kantelijaa ja hänen puolisoaan ei ollut pyydetty mukaan heidän lastaan koskevan asiakassuunnitelman laatimiseen eikä vanhempia ollut otettu mukaan heidän lapsensa asioiden käsittelyyn asianmukaisessa määrin, vaikka lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on lähtökohtaisesti laadittava yhdessä muun muassa lapsen vanhemman kanssa ja lastensuojelulaki edellyttää yhteistyötä vanhempien ja viranomaisten välillä, minkä lisäksi lain mukaan vanhempien tulisi voida tarvittaessa osallistua lastensuojelun järjestämistä koskeviin neuvotteluihin. Lisäksi asiakassuunnitelma sisälsi tietoja, jotka eivät olleet lastensuojelun suunnittelun, toteuttamisen tai seurannan kannalta tarpeellisia eikä niitä apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi tullut kirjata asiakaskertomukseen.

Kantelija oli tehnyt sosiaalityöntekijälle hakemuksen, joka koski huostaanotetun lapsen tapaamisten lisäämistä. Hakemus oli vähäisiltä osin hyväksytty, mutta asiassa ei ollut otettu kantaa kaikkiin vaatimuksiin eikä annettu kirjallista perusteltua päätöstä muutoksenhakuohjauksineen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että menettely oli vakavasti vaarantanut kantelijan oikeusturvan.

Apulaisoikeuskansleri saattoi perusturvakeskuksen tietoon asiassa esittämänsä havainnot ja näkemykset ja kiinnitti perusturvakeskuksen huomiota viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n säännöksiin asiakirjan antamisesta päättämisestä ja asiakirjan antamisesta, lastensuojelulain 30, 31, 33, 45, 52, 54, 62 ja 63 §:n lainmukaiseen soveltamiseen, henkilötietolain 9 §:n säännökseen henkilötietojen tarpeellisuusvaatimuksesta ja hallintolain 43 - 45 §:iin kirjallisesta hallintopäätöksestä ja sen perustelemisesta.