Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevaksi hallituksen esitykseksi. Hän totesi, että pääosin kriminalisointiperiaatteet kuuluvat lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan ja että valtiosääntöperiaatteet luovat sille vain yleisen tason raamit. Oikeuskansleri ei nimenomaisesti ottanut kantaa ehdotettuihin säännösmuutoksiin. Hänen mukaansa lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö toteuttaa julkisen vallan velvoitteita suojata lasten perusoikeuksia ja niiden taustalla olevaa oikeutta itsemääräämiseen sekä turvalliseen ympäristöön ja kasvuun. Hän myös huomautti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rangaistuskäytännössään edellyttänyt, että suojeluvelvoitteen toteuttamisessa käytetään myös rikosoikeudellisia keinoja. Valtiosääntönäkökulmien tarkastelua ei voida oikeuskanslerin mukaan näin rajoittaa vain rikosoikeudellisiin laillisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja ultima ratio -oppiin. Oikeuskanslerin mukaan ehdotuksesta tulisi ilmetä vielä vahvemmin kokoava arviointi ehdotuksen vaikutuksista suojeluvelvoitteen toteutumiseen käytännössä.

Oikeuskansleri totesi, että rikoslain tulisi muodostaa selkeä ja mahdollisimman helposti hahmotettava kokonaisuus. Rikoslain 20 luvun eli seksuaalirikoksia koskevien rangaistussäännösten johdonmukaisuus, toimivuus ja ymmärrettävyys saattaisi edellyttää, että muutostarpeet arvioitaisiin ja suhteutettaisiin samassa yhteydessä, kun raiskausta koskevien säännösten muuttamista tullaan arvioimaan kokonaisuudessaan. Oikeuskanslerin mukaan rikoslain 20 lukuun kohdistetut useat muutokset ovat monimutkaistaneet sen soveltamista. Käytännössä on ilmennyt hankaliakin tilanteita valittaessa kulloiseenkin rikokseen tai rikoskokonaisuuteen sovellettavaa lakia. Vielä oikeuskansleri kiinnitti huomiota esityksessä esiintuotuihin konkurrenssi- ja yksiköintikysymyksiin. Hänen mukaansa ehdotuksen jatkovalmistelussa olisi tarpeen arvioida konkurrenssiopin johdonmukaisuutta ja säännösten sovellettavuutta ja ymmärrettävyyttä lainsoveltajien kannalta sekä myös esityksen vaikutuksia yleisprevention kannalta.