Konkurssiylitarkastajan menettely

Kantelija arvosteli konkurssiasiamiehen toimiston konkurssiylitarkastajan menettelyä kun tämä oli tehnyt kantelussa mainitussa asiassa tutkintapyynnön poliisille vastoin konkurssiasiamiehen nimenomaista ohjetta ja tämän tietämättä sekä allekirjoittanut tutkintapyynnön ilman toimivaltuuksia konkurssiasiamiehen toimiston nimissä.

Konkurssiasiamies totesi lausunnossaan, että hänen mielestään konkurssiylitarkastaja oli ylittänyt asiassa toimivaltansa. Konkurssiasiamiehen mukaan konkurssiylitarkastaja oli esitellyt tutkintapyynnön tekemisen hänen ratkaistavakseen, eikä hän ollut sitä hyväksynyt. Konkurssiasiamies korosti, että konkurssiasiamiehen toimisto on päällikkövirasto, jossa konkurssiasiamies ratkaisee asiat esittelystä tai omalla päätöksellään ja että esittelijän ja konkurssiasiamiehen välisessä erimielisyystilanteessa toimitaan konkurssiasiamiehen kannan mukaisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että konkurssiasiamiehen toimiston työjärjestyksen mukaan konkurssiasiamies ratkaisi konkurssiasiamiehen toimistossa päätettävät asiat, jollei asian ratkaisemista työjärjestyksessä ollut määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Työjärjestyksessä ei nimenomaisesti lausuttu kenen ratkaisuvaltaan konkurssiasiamiehen toimistossa kuului tietoon tulleiden mahdollisten rikosten johdosta tutkintapyynnön tekeminen esitutkintaviranomaiselle. Selvää kuitenkin oli, että vaikka konkurssiylitarkastajalle olikin työjärjestyksessä delegoitu varsin laajaa itsenäistä ratkaisuvaltaa, nimenomaista ratkaisuvaltaa tehdä konkurssiasiamiehen toimiston nimissä tutkintapyyntö esitutkintaviranomaiselle ei konkurssiylitarkastajan itsenäisesti ratkaistavissa asioissa mainittu. Merkille pantavaa myös oli, että konkurssiylitarkastaja oli ennen tutkintapyynnön tekemistä laatinut luonnoksen poliisille tehtävästä tutkintapyynnöstä ja esitellyt sen konkurssiasiamiehelle, joka ei ollut sitä hyväksynyt. Apulaisoikeuskansleri arvioi muun ohella, että hänellä ei kerrotun vuoksi ollut oikeudellisia perusteita arvioida konkurssiylitarkastajan menettelyä toisin kuin konkurssiasiamies oli lausunnossaan tehnyt katsoessaan, että konkurssiylitarkastaja oli tutkintapyynnön tehdessään ylittänyt toimivaltansa.

Päätöksessään kerrotun perusteella ja koska konkurssiasiamies oli kertomansa mukaan jo antanut asiasta vakavat moitteet konkurssiylitarkastajalle, apulaisoikeuskansleri katsoi riittäväksi toimenpiteeksi saattaa konkurssiylitarkastajan tietoon esittämänsä näkemykset tämän virheellisestä menettelystä.