Kolmen hovioikeudenneuvoksen ja hovioikeuden asessorin epäilty virkarikos
Oikeuskansleri antoi kolmelle hovioikeudenneuvokselle valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun huomautuksen tapauksessa, jossa hovioikeus oli tuominnut vastaajan teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut ennen kuin haaste oli annettu tiedoksi vastaajalle.
Keskusrikospoliisi suoritti oikeuskanslerin pyynnöstä esitutkinnan vastaajan tekemän kantelun perusteella vireille tulleessa asiassa.
Hovioikeuden antama tuomio oli ollut virheellinen, kun vastaaja oli tuomittu teosta, josta rikoslain 8 luvun 1 §:n (297/2003) mukaan ei vanhentumisen johdosta olisi saanut tuomita. Tuomitessaan vastaajan vanhentuneesta teosta tuomioistuin oli menetellyt lainvastaisesti. Ratkaisuun osallistuneilta oli jäänyt tuomiota laadittaessa havaitsematta, että syyteoikeus teosta josta vastaaja tuomittiin oli vanhentunut. Tällaista oikeudellisesti merkittävän seikan huomaamatta jäämistä voitiin pitää rikoslain 40 luvun 10 §:n tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitettuna huolimattomuutena.
Tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistön sisältämän vähäisyyskynnyksen täyttymistä arvioitaessa oikeuskansleri otti huomioon virheen syntytavan ja virheen aiheuttamat seuraamukset.
Virhe oli tapahtunut eräässä Suomen siihen asti laajimmista talousrikosasioista, jossa syytettynä oli ollut kolme yritystä ja 18 henkilöä. Syyteoikeuden vanhentuminen oli tarkistettu syyttäjän vaatimuksen mukaisen törkeän tekomuodon osalta ennen hovioikeuden pääkäsittelyn alkamista. Virhe tapahtui, kun vastaaja tuomittiin törkeän tekomuodon sijasta lievemmästä perusmuotoisesta teosta. Virheen syntyyn oli vaikuttanut useita eri tekijöitä, joitten oikeuskansleri katsoi puoltavan sitä, että virhettä oli sen syntytapa ja moitittavuus huomioon ottaen pidettävä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla vähäisenä.
Virhe oli korjattu vastaajan haettua muutosta korkeimmalta oikeudelta, eikä virheen sisältämä tuomio ollut tullut lainvoimaiseksi. Virheestä ei aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpano-seuraamuksia ja korkein oikeus määräsi vastaajalle korvauksen oikeudenkäyntikuluista. Vastaajan saama virheellinen syyksilukeva tuomio oli ollut laajasti esillä julkisuudessa. Vaikka virheellisen syyksi lukevan tuomion saama julkisuus sinänsä oli virheestä vastaajalle aiheutunut haitallinen seuraamus, oikeuskansleri katsoi, ettei asian saama julkisuus tässä tapauksessa vielä yksin tarkoittanut, että virhe ei olisi tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla vähäinen.
Johtopäätöksenä oikeuskansleri katsoi, että virhe oli tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäinen, eikä asiassa ollut perusteita syytetoimenpiteisiin.
Oikeuskansleri katsoi edelleen, ettei asian valmistelijana toiminut asessori ollut vastuussa tuomion virheestä.