Kirjeisiin vastaaminen verotoimistossa

Kantelija arvosteli verotoimistoa siitä, että se oli jättänyt vastaamatta hänen lähettämäänsä kirjeeseen. Siitä oli pääteltävissä, että sen kirjoittaja oli pitkään yrittänyt tuloksettomasti velkoa saatavaa mainitsemaltaan henkilöltä ja että kirjoittaja toivoi verotoimiston voivan löytää velallisen piilottamaa ulosmittauskelpoista omaisuutta.

Verotoimiston verojohtajan kertoman mukaan kantelijan verotoimistolle osoittama kirje oli verotoimistossa annettu ilmiantoja käsittelevälle veroasiantuntijalle. Tämä oli tutkittuaan asian todennut, ettei kirjeessä mainituilla seikoilla ollut verotuksellisesti merkitystä ja asia oli verotuksellisesti vanhentunut. Verojohtaja myönsi, ettei kantelijalle ollut lähetetty mitään tietoa hänen kirjeensä saapumisesta verotoimistoon tai asian käsittelyvaiheista eikä siitä, mihin toimenpiteisiin kirjeessä esitetyt asiat oli lopulta verotoimistossa johtanut.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan verotoimisto oli tulkinnut kantelijan sinne lähettämän kirjeen sisällön liian suppeasti luokitellessaan sen pelkäksi ilmiannoksi. Kirjeestä oli selvästi pääteltävissä, että kantelijan oli katsottava kirjoittaneen verotoimistolle osittain myös omassa asiassaan. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti verotoimiston huomiota viranomaisen neuvonta- ja tiedusteluihin vastaamisvelvollisuuden sisältöön sellaisena kuin se ilmenee perustuslain 21 §:stä, hallintolain 8 §:stä ja ylimpien laillisuusvalvojien vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä. Viimeksi mainitussa on katsottu viranomaisen neuvontavelvollisuuteen kuuluvan, että viranomaisen ja viranhaltijan on vastattava toimivaltaansa kuuluvaan asialliseen ja riittävästi yksilöityyn tiedusteluun kohtuullisessa ajassa. Viranomaisen tulee, vaikka lyhyestikin, todeta, minkä vuoksi se ei katso tarpeelliseksi enempää selvittää asiaa. Tarvittaessa voidaan viitata jo tehtyihin lainvoimaisiin ratkaisuihin tai aiemmin annettuihin vastauksiin taikka kysytyn asian tarkempaa selostamista estäviin asioiden salassa pitämistä koskeviin säännöksiin. Keskeistä on, että hallinnossa asioivalla on joka tapauksessa oikeus saada sopivalla tavalla tieto siitä, että hänen kirjallinen tiedustelunsa on vastaanotettu sekä siitä, mihin toimenpiteisiin se on johtanut ja millä perusteella. Usein mainittuihin seikkoihin voidaan vastata yhdellä ja samalla kertaa esimerkiksi vastauskirjeen muodossa.