Kielitaitovaatimus virkanimityksessä

Kantelussa arvosteltiin johtajalääkärin tekemää apulaisylilääkärin virkanimitystä. Kaupungin hallintosäännön ja kielitaitosäännön perusteella annetussa virastopäällikön päätöksessä kelpoisuusehdoista sosiaali- ja terveysvirastossa määrättiin myös kielitaitovaatimuksista. Päätöksen mukaan apulaisylilääkärin kielitaitovaatimuksena oli suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen taito. Johtajalääkäri oli nimittänyt apulaisylilääkärin  virkaan erikoislääkärin, jolla ei ollut tyydyttävää ruotsin kielen suullista taitoa.  Saadun selvityksen mukaan apulaisylilääkärin valintaa tehtäessä kokonaisarvioinnissa olivat painottuneet niin vahvasti muut perusteet kuin muodollisesti tyydyttävä ruotsin kielen taito, että valinta oli katsottu perustelluksi.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään, että  viran kielitaitovaatimukseksi oli edellä mainitussa virastopäällikön päätöksessä asetettu ruotsin kielen tyydyttävä suullinen taito, ja kielitaitovaatimus oli esitetty myös viranhakuilmoituksessa. Kaupungin kielitaitosäännön ja sitä täydentävien ohjeiden mukaan kaupunginhallitus voi perustellusta syystä tehtävään ottavan esityksestä myöntää erivapauden tai lievennyksen kyseisen säännön perusteella vaadittavasta kielitaidosta. Erivapautta ei ollut esitetty tai myönnetty. Nimittävällä viranomaisella on virkaan nimitettävän sopivuuden suhteen harkintavaltaa, johon oikeuskanslerin laillisuusvalvojana ei tule puuttua, ellei harkintavaltaa ole ylitetty tai käytetty väärin. Viranomaisella on oikeus harkita itse, mitä hakijoiden ominaisuuksia virantäytössä painotetaan. Näiden perusteiden tulee kuitenkin olla jälkikäteen objektiivisesti arvioituina hyväksyttäviä.  Laillisuusvalvonnan toimivallassa on ottaa kantaa vain siihen, onko nimityspäätös tehty viranomaiselle nimitysasioissa kuuluvan harkintavallan puitteissa ja onko harkintavaltaa käytetty oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla. 

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksen mukaan asiaan sovellettavien määräysten perusteella oikea menettely olisi ollut kaupunginhallituksen myöntämä erivapaus vaadittavasta kielitaidosta, mikäli apulaisylilääkärin virkaan oli kokonaisarvioinnin perusteella perusteltua nimittää henkilö, jolla ei ollut kielitaitovaatimukseksi asetettua tyydyttävää ruotsin kielen suullista taitoa. Johtajalääkäri  oli kuitenkin ilman erivapauden myöntämistä nimittänyt apulaisylilääkärin virkaan erikoislääkärin, joka ei täyttänyt kielitaitovaatimusta koskevaa kelpoisuusehtoa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että johtajalääkäri  oli näin ylittänyt viranomaiselle nimitysasioissa kuuluvan harkintavallan, ja kiinnitti johtajalääkärin huomiota viranomaiselle nimitysasioissa kuuluvan harkintavallan käyttöön oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla.