Kielilain noudattaminen kaupungin toimitilojen pysäköintialueilla

Kantelija arvosteli kaksikielisen kaupungin menettelyä kun kaupungin toimitilojen yhteydessä olleilla pysäköintialueilla pysäköintiin ja pysäköinninvalvontaan liittyvien kilpien ja muiden opasteiden tekstit olivat vain suomenkielisiä.

Asiassa ilmeni, että kiinteistöosakeyhtiöt omistivat kyseiset kiinteistöt ja kaupunki oli niissä vuokralaisena. Yhdessä tapauksessa vuokrasopimuksessa oli mainittu, että kaupungilla oli ilman vuokranantajan lupaa oikeus kiinnittää kilpiä vuokrattujen tilojen seinille ja muille paikoille. Muissa vuokrasopimuksissa tästä ei ollut mainintaa. Yhdessä tapauksessa kiinteistöosakeyhtiö oli tehnyt pysäköinninvalvonnasta sopimuksen yksityisen yhtiön kanssa.

Oikeuskanslerin mukaan tapauksessa, jossa vuokrasopimuksessa oli mainittu kaupungin oikeudesta kiinnittää kilpiä, kaupunki oli kielilain 33 §:n 1 momentin mukaisesti myöntämällään tavalla vastuussa siitä, että kilpien tuli olla sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Oikeudellisesti hyväksyttävää ei myöskään ollut, että kaupunki voisi sivuuttaa kaksikielisyydestään aiheutuvia kielilain mukaisia velvoitteitaan yksinomaan horisontaalisten sopimusjärjestelyiden kautta tekemällä kiinteistöosakeyhtiön (jossa kaupungilla oli tapauksessa lisäksi selvä osakekannan enemmistö) kanssa oikeuskanslerin päätöksessä kuvattuja vuokrasopimuksia. Perusteltua olisikin oikeuskanslerin mielestä, että kaupunki pyrkisi tapauksen kaltaista vuokrasopimusta tehdessään varmistumaan siitä, että sopimukseen sisältyvät määräykset eivät estäisi kielilain säännösten mukaisten velvoitteiden toteutumista siltä osin kuin kyse on pysäköintiin liittyvistä kilvistä ja muista opasteista. Oikeuskanslerin mukaan päätöksessä mainitun vuoksi perusteltua lisäksi olisi, että kaupunki ainakin tapauksen kaltaisia vuokrasopimuksia tehdessään omalta osaltaan pyrkisi mahdollisuuksien mukaan varmistamaan sopimuksen kattavan myös yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvien kilpien ja muiden opasteiden kaksikielisyyden.