Kelan selvityspyyntö ulkomailla oleskelusta

Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993, soveltamisalalaki) 3 §:n mukaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomessa vakinaisesti asuvaan henkilöön, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee Suomessa. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ei sovelleta ulkomaille vakinaisesti muuttavaan henkilöön. Lain toimeenpanosta huolehtii Kansaneläkelaitos eli Kela, joka lain 12 §:n 5 momentin mukaan antaa viran puolesta päätöksen sosiaaliturvan soveltamisesta henkilölle, jonka ulkomailla oleskelusta se saa tiedon joko henkilön ilmoituksesta tai muuten.

Oikeuskanslerille Kelan menettelystä tehtyä kantelua tutkittaessa kävi ilmi, että saatuaan tiedon ulkomaille muutosta Kela hankkii päätöksensä perusteeksi selvitystä lähettämällä asiakkaalle yhden selvityspyyntökirjeen, jonka vastausaika on kaksi viikkoa. Mikäli vastausta ei saada määräaikaan mennessä, henkilö poistetaan Suomen sosiaaliturvasta sillä perusteella, ettei asiakkaalta ole saatu tarvittavia tietoja. Mahdollisen uuden selvityksen perusteella aikaisempaa päätöstä voidaan oikaista.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että Kelan menettelyyn sovelletaan yleislakina hallintolakia (434/2003) Hallintolain 5 §:n mukaan hallintolaki on toissijainen siten, että jos viranomaisen sovellettavana olevassa muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Soveltamisalalaissa, toisin kuin useissa sosiaalietuuksia koskevissa laeissa, ei ole säädetty siitä, että päätös voidaan selvitettyjen tosiasioiden asemesta tehdä käytettävissä olevilla tiedoilla, mikäli tarvittavia tietoja ei saada asiakkaalta. Kelan sosiaaliturvaa koskevaan päätöksentekoon on siten sovellettava hallintolain säännöksiä.

Kelan sosiaaliturvasta tekemä päätös on hallintolain tarkoittama hallintopäätös.  Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on ennen päätöksen tekemistä hankittava asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Hallinto-oikeudessa vakiintuneen virallisperiaatteen mukaisesti päävastuu asian selvittämisestä on viranomaisella. Lakiin liittyvän hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) mukaan edes asianosaisen passiivisuus selvitysten esittämisessä ei oikeuta viranomaista sivuuttamaan sille kuuluvaa selvitysvelvollisuutta. Hallintolain mukainen viranomaisen selvitysvelvoite tarkoittaa, että päätös voidaan tehdä vain riittävästi selvitettyjen tosiseikkojen perusteella.

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Apulaisoikeuskanslerin totesi päätöksessään, että koska soveltamisalalaissa ei säädetty Kelan selvittämisvelvollisuudesta toisin, siihen sovellettiin hallintolakia. Kelan hallintolain mukaista selvittämisvelvollisuutta korosti vastaamattomuudelle asetettu raskas seuraamus eli Suomen sosiaaliturvasta poistaminen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Kelan huomiota sen velvollisuuteen noudattaa menettelyään säätelevää lakia sekä pyysi asettamassaan määräajassa Kelaa ilmoittamaan, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin Kelassa oli päätöksen johdosta ryhdytty.