Kaupunki laiminlöi lastensuojelulain toimeenpanon

Apulaisoikeuskansleri antoi kaupungille huomautuksen lastensuojelussa olleiden erittäin vakavien puutteiden vuoksi.

Kaupunki ei ollut noudattanut aiempaa eikä nykyisin voimassa olevaa lastensuojelulakia. Laiminlyönnit olivat vaikuttaneet tutkittavana olleen yksittäisen lastensuojeluasian selvittämiseen sekä lasten perus- ja ihmisoikeuksina turvattujen kasvuun, kehitykseen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen liittyvien oikeuksien toteutumiseen. Suojaamattomat lapset olivat joutuneet kärsimään useita vuosia heidän ihmisarvoaan syvästi loukkaavasta kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä. Toiselle lapselle oli ainakin osittain vanhempien menettelystä aiheutunut vammoja.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi, olivatko kaupungin lastensuojelun toimenpiteet sen perheen lapsista useiden vuosien aikana saamien tietojen perusteella olleet oikea-aikaisia ja riittäviä. Kaupunki sai lapsista kuuden vuoden aikana useiden eri tahojen tekemiä lukuisia huoli- ja lastensuojeluilmoituksia. Lopulta perheen lapset sijoitettiin kiireellisesti. Aloitteen tavoitteena oli selvittää, mikä esti lasten edun toteutumisen ja kuinka syntynyt tilanne oli selitettävissä. Apulaisoikeuskansleri arvioi kyseisen yksittäisen asian selvittämisen lisäksi yleisemmin kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen velvollisuutta lastensuojelulain toimeenpanossa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa lasta aktiivisena oikeuksiensa haltijana ja käyttäjänä ja sopimuksen mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa muun muassa sosiaaliturvaa koskevissa asioissa. Myös perustuslaki korostaa lapsia yksilöinä ja heidän osallistamistaan heitä koskevien asioiden käsittelyssä. Aiempi ja voimassa oleva lastensuojelulaki sekä sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittavat huomioimaan lapsen mielipiteet ja toivomukset ja osallistamaan lapset heidän asioidensa käsittelyssä.

Perheen lapsista oli tehty 2-8 lastensuojeluilmoitusta vuosittain, mutta lapsien osallistaminen ja heidän mielipiteensä selvittäminen heidän asiansa käsittelyssä oli joko laiminlyöty tai se oli ollut näennäistä. Lastensuojelulla ei siten ollut juurikaan tietoa lasten näkemyksistä tai mielipiteistä useisiin vuosiin. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että lasten osallistaminen ei ollut toteutunut lastensuojelulain, sosiaalihuollon asiakaslain, perustuslain eikä lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti.

Lapsia koskevista asiakirjamerkinnöistä ei käynyt selvästi ilmi, milloin lapset olivat tulleet lastensuojelun asiakkaiksi eikä merkinnöistä muutenkaan saanut selkeää kuvaa lastensuojeluprosessin kulusta. Lapsille ei ollut laadittu aiemman lastensuojelulain mukaisia huoltosuunnitelmia eikä nykyisin voimassa olevan lastensuojelulain mukaisia asiakassuunnitelmia ennen kuin vasta noin kaksi vuotta lain voimaantulon jälkeen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että huolto- ja asiakassuunnitelmat olivat/ovat keskeinen työväline lastensuojelun toteuttamisessa, koska niiden avulla arvioidaan ja suunnitellaan sekä seurataan lapsen ja hänen perheensä tuen ja palvelujen tarvetta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan perheen lastensuojeluasian selvitystyötä olisi tukenut ja sitä olisi olennaisesti jäsentänyt, jos lapsista olisi laadittu kyseiset suunnitelmat. Niiden tekeminen olisi voinut auttaa kokonaiskuvan syntymistä perheen ja lasten tilanteesta ja tehdä lastensuojelutyöstä suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää. Apulaisoikeuskanslerin mukaan suunnitelmien tekemättä jättäminen oli ollut selkeä laiminlyönti.

Apulaisoikeuskansleri piti erityisen moitittavana laiminlyöntinä sitä, että kaupungin lastensuojelussa ei ollut ryhdytty soveltamaan 1.1.2008 voimaan tullutta uutta lastensuojelulakia järjestelmällisesti ennen kuin vasta syksyllä 2010. Perheen kohdalla tämä laiminlyönti oli tarkoittanut sitä, ettei heidän lastensuojelun tarpeestaan ollut tehty lain tarkoittamaa lastensuojelun tarpeen arviointia eikä heille ollut laadittu asiakassuunnitelmia laissa säädetyissä määräajoissa ennen syksyä 2010. Lastensuojelu ei myöskään ollut tavannut lapsia henkilökohtaisesti lain edellyttämällä tavalla ennen syksyä 2010 eikä lastensuojelussa ilmeisesti ollut myöskään harkittu muiden uuden lastensuojelulain mahdollistamien selvityskeinojen käyttämistä lasten edun selvittämiseksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että julkisella vallalla, jota kunnat edustavat, on velvollisuus toiminnassaan noudattaa tarkoin lakia ja turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hänen mukaansa julkisen vallan velvollisuudet ovat sitä korostuneemmat mitä haavoittuvammassa asemassa olevista oikeuksien haltijoista, kuten lapsista, on kysymys. Vaikka uuden lastensuojelulain käytännön toimeenpano oli pääasiallisesti kaupungin lastensuojelun tehtävänä, oli myös kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen velvollisuutena huolehtia kyseisen lain toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan lain systemaattisen toimeenpanon viivästyminen oli lain tavoite ja laissa säädetyt uudet menettelysäännökset huomioiden vaarantanut olennaisesti perheen tilanteen ja lasten olosuhteiden selvittämisen.  Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kaupungin sosiaalihuollosta vastaava toimielin oli laiminlyönyt kyseisen lain toimeenpanoon liittyvän velvollisuutensa.

Edellä mainittujen eri laiminlyöntien seurauksena perheen lasten etua ei ollut selvitetty lastensuojelulain, perustuslain eikä lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Menettely oli viivästyttänyt lasten kasvuympäristössä olevien puutteiden ja ongelmien ilmi tulemista ja vaikuttavampiin lastensuojelutoimiin ryhtymistä.

Asiassa ei ollut enää mahdollista kohdistaa laillisuusvalvonnallista arviointia ja arvostelua suoraan kenenkään yksittäisen viranhaltijan toimintaan eikä kaupungin sosiaalihuollosta tapahtuma-ajankohtana vastannutta toimielintä ollut enää olemassa. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kunnalla on kuntalain mukaan velvollisuus hoitaa sille säädetyt tehtävät ja se on myös laajemmin ymmärrettynä ja lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden yleisenä kohteena sekä oikeushenkilönä vastuussa toiminnastaan ja laiminlyönneistään. Asiassa ilmenneiden laiminlyöntien vakavuuden vuoksi hän saattoi esittämänsä arviot ja näkemykset kaupungin tietoon ja antoi huomautuksensa kaupungille sen perustuslain, lapsen oikeuksien sopimuksen, lastensuojelulain ja sosiaalihuollon asiakaslain vastaisesta toiminnasta.