Karanteenia koskevan päätöksen antaminen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Espoon kaupungin tartuntatautiyksikön huomiota hallintolain neuvontaa, hyvää kielenkäyttöä, hallintopäätöksen perustelemista ja suullisen hallintopäätöksen kirjallisena antamista koskevien säännösten huolelliseen soveltamiseen.  

Käytettävissä olevien tietojen mukaan kantelijan lapsen karanteenipäätös oli annettu ensin suullisesti. Kaksi päivää sen jälkeen kaupungin tartuntatautiyksikkö oli tehnyt päätöksen kirjallisesti. Kirjallista päätöstä ei asian laatu ja asiassa ilmenneet seikat huomioiden ollut annettu hallintolain edellyttämällä tavalla viipymättä.

Karanteenia koskeva päätös oli perusteltu niukasti. Perusteluista ei ilmennyt, miksi kantelijan lapsen oli arvioitu altistuneen koronavirukselle. 

Kaupungin tartuntatautiyksikkö oli lähettänyt kantelijan puhelimeen viestin hänen lapsensa karanteenista. Sävyltään uhkaava viesti sisälsi virheellistä tietoa karanteenin alkamisesta ja rangaistuksen uhasta siinä tapauksessa, että karanteenia ei noudatettaisi. Viesti ei ollut sisällöltään yksiselitteinen eikä täysin ymmärrettävä.  Viesti ei täyttänyt hallintolain vaatimusta sisällöllisesti virheettömästä neuvonnasta eikä vaatimusta hyvästä kielen käytöstä.