Käräjätuomarin ja syyttäjän menettely syyteoikeudeltaan osin vanhentuneessa asiassa

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi Pohjois-Savon käräjäoikeuden käräjätuomarille ja Syyttäjälaitoksen Itä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjälle huomautuksen näiden menettelystä syyteoikeudeltaan vanhentuneita syytekohtia sisältäneessä rikosasiassa.

Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari oli tuominnut vastaajan syyksi kaksi syytekohtaa, joiden syyteoikeus oli vanhentunut. Lisäksi käräjätuomari oli laiminlyönyt velvollisuutensa antaa haaste laissa säädetyllä tavalla viipymättä. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Virhe on lähtökohtaisesti luonteeltaan vakava ja sijoittuu tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. Lisäksi hän totesi, että rikosasian käsiteltäväkseen saavan käräjätuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu pyrkiä huolehtimaan siitä, että asiassa haaste annetaan niin hyvissä ajoin, että se on mahdollista antaa tiedoksi vastaajalle ennen syytettä koskevan rikoksen syyteoikeuden vanhentumista.

Asiassa syyttäjänä toiminut aluesyyttäjä oli nostanut syytteen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta teosta. Hän ei ollut suorittanut myöskään suorittanut syyteharkintaa viivytyksettä. Lisäksi hän ei ollut vakiintuneen syyttäjätavan mukaisesti myöskään kiinnittänyt käräjäoikeuden huomiota syyteoikeuden vanhentumisvaaraan eikä näin omilla toimenpiteillään huolehtinut käräjäoikeuden edellytyksistä antaa haaste ajoissa tiedoksi vastaajalle ja siten katkaista syyteoikeuden vanhentuminen. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että rangaistuksen vaatiminen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan voi enää seurata, on syyttäjän tehtävien ydinalueelle kuuluva ja vastaajan oikeusturvaa olennaisesti vaarantava, luonteeltaan vakava virhe.