Käräjätuomarin ja kihlakunnansyyttäjien menettely sotilasoikeudenkäyntiasiassa

Käräjäoikeus oli käsitellyt sotilaan toiseen sotilaaseen kohdistamaa laitonta uhkausta koskeneen rikosasian, vaikka se ei ollut sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevä tuomioistuin. Valtakunnansyyttäjä ei ollut määrännyt syyttäjänä asiassa toiminutta kihlakunnansyyttäjää toimimaan syyttäjänä sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Oikeuskansleri kiinnitti käräjätuomarin ja kihlakunnansyyttäjän huomiota huolellisuuteen sotilasoikeudenkäyntiasioihin liittyvien toimivaltakysymysten tutkimisessa.

Hovioikeuden poistettua käräjäoikeuden asiassa antaman tuomion oli toinen kihlakunnansyyttäjä tehnyt asiassa seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen. Hän oli käyttänyt syyksi lukemisen perusteena käräjäoikeuden tuomiossa ollutta selostusta asiassa käräjäoikeudessa esitetystä todistelusta sekä käräjäoikeuden siitä tekemää arviointia. Oikeuskansleri totesi näkemyksenään, että kun tuomioistuimen ratkaisu on kumottu ja poistettu tuomioistuimen puuttuneen toimivallan vuoksi, on lähtökohtana pidettävä, ettei kyseiseen ratkaisuun sisältyvä tosiseikkojen olemassaoloa tai niiden oikeudellista merkitystä koskeva arviointi voi olla myöhemmän viranomaisratkaisun perustana. Oikeuskansleri ei myöskään pitänyt riittävänä kihlakunnansyyttäjän käyttämää tapaa syyksi lukemisen perusteena ainoastaan ylimalkaisesti viitata esitutkintapöytäkirjasta ja mainitusta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenneeseen näyttöön sitä lainkaan selostamatta tai arvioimatta. Hän saattoi mainitut näkemyksensä kihlakunnansyyttäjän tietoon.