Käräjätuomarin ja kihlakunnansyyttäjän virheellinen menettely rikosasiassa

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille ja kihlakunnansyyttäjälle huomautukset heidän virheellisestä menettelystään rangaistukseen tuomitsemisessa ja syytteen nostamisessa.

Käräjätuomari tuomitsi vastaajan yhteiseen kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muiden tekojen ohella teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut. Asia kävi ilmi oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa tarkastettaessa tuomioistuimien määräämiä rangaistustuomioita. Käräjätuomari myönsi tuomion olleen virheellinen ja tehneensä virheen epähuomiossa.

Korkein oikeus purki apulaisoikeuskanslerin hakemuksesta käräjäoikeuden antaman tuomion siltä osin kuin vastaajan syyksi oli luettu toisen vahingoittamiseen soveltuvan aineen tai esineen hallussapito sekä hylkäsi syytteen vanhentuneena sekä oikaisi käräjäoikeuden tuomiota siten, että vastaaja tuomittiin hänen syykseen luetuista pahoinpitelystä, kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikennerikkomuksesta yhteiseen 80 päivän vankeusrangaistukseen.

Tuomarin tekemä virhe voisi tulla arvioitavaksi tuottamuksellisena virkarikoksena. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut seikat. Virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olevien tietojen mukaan kuitenkaan aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia rikosasiassa tuomitulle, koska vastaaja oli tuomitsemishetkellä suorittamassa vankeusrangaistusta muista tuomioista eikä rangaistusseuraamuksen alentamisesta seuranneella ehdonalaiseen pääsyn aikaistumisella ollut vielä vaikutusta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka virhe oli omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja se oli tapahtunut käräjätuomarin tehtävien ydinalueella, sitä voitiin pitää tuottamuksellisen virkarikoksena tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä. Siten hän ei nähnyt tarvetta syytteen nostamiseen.
 
Syyttäjä oli toimittanut samassa asiassa haastehakemuksen käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun syytteen nostamiselle asetettu kahden vuoden määräaika oli päättynyt. Teko oli siten vanhentunut jo syyttäjällä syyteharkinnassa.

Apulaisoikeuskansleri totesi syyttäjän menetelleen virheellisesti syyttäjän tehtävien ydinalueella eli nostaessaan asiassa syytteen teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut syyteharkinnan aikana. Syyttäjän menettely oli ollut omiaan edesauttamaan käräjäoikeuden virheellisen ratkaisun syntymistä ja siitä vastaajalle aiheutunutta oikeudenloukkausta ja sitä oli pidettävä luonteeltaan vakavana. Syyttäjän menettely ei kuitenkaan poistanut käräjätuomarin vastuuta varmistua siitä, että syyttäjän esittämä vaatimus oli lainmukainen, koska käräjätuomari vastasi antamansa tuomion lainmukaisuudesta.