Käräjätuomareiden ja syyttäjän menettely syyteoikeudeltaan vanhentuneita syytekohtia sisältäneessä asiassa

Pirkanmaan käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan neljästä syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta ja puheenjohtajana asiassa toiminut käräjätuomari käsitellyt mainittuja vanhentuneita rikoksia johtaessaan prosessia käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneille kahdelle käräjätuomarille huomautuksen heidän lainvastaisesta menettelystään. Asia tuli tietoon hovioikeuden ilmoittamana.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, joka on vanhentunut rangaistuksen tuomitsemisen estävällä tavalla, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Virhe on lähtökohtaisesti luonteeltaan vakava ja sijoittuu tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. 

Käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanon virheellisestä menettelystä ei ollut asiassa aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia. Kyse ei myöskään ollut asian ainoista syytekohdista, ja oikeudenkäynti oli useiden muiden vakavampien epäiltyjen rikosten käsittelemiseksi ollut tarpeellinen käräjäoikeudessa. Syyteoikeus ei myöskään ollut vanhentunut ratkaisukokoonpanon omasta menettelystä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti lisäksi Länsi-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhentumisen huomioon ottamiseen syyteharkinnan joutuisuudessa ja työtehtävien priorisoinnissa. 

Selvityksen mukaan syyteharkinta oli kestänyt yli vuoden ja se oli valmistunut alle kaksi viikkoa ennen rikosten syyteoikeuden vanhentumista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että syyteharkinta-aikaa voitiin itsessään pitää pitkänä ja syyteharkinta oli valmistunut hyvin lähellä rikosten syyteoikeuden vanhentumista. Aluesyyttäjän mukaan syyteharkinnan kestoon oli vaikuttanut muun ohella muiden priorisointia edellyttäneiden työtehtävien hoitaminen. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi lausuntonsa asiasta antaneen apulaisvaltakunnansyyttäjän näkemykseen, että syyttäjän tulisi pyrkiä tutustumaan syyteharkintaansa jaettuihin asioihin jo niiden käsittelyn alkuvaiheessa siinä määrin, että syyttäjä kykenee ottamaan syyteoikeuden lähestyvän vanhentumisen huomioon työtehtäviensä priorisoinnissa.

Vastaajan puolustajana asiassa toiminut asianajaja ei ollut päämiestään puolustaessaan ja käräjäoikeuden tuomiosta vastaajan puolesta hovioikeuteen valittaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että päämies oli syytteessä ja hänet tuomittiin rikoksista, joka olivat syyteoikeudeltaan vanhentuneita. Oikeuskansleri oli saattanut asianajajan apulaisoikeuskanslerin sijaisen käsiteltävänä olleesta käräjäoikeuden menettelyä koskeneesta asiasta ilmi tulleen menettelyn Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan tutkittavaksi. Valvontalautakunta oli arvioinut asianajajan menetelleen huolimattomasti ja siten hyvän asianajajatavan vastaisesti. Se antoi asianajajalle huomautuksen.