Käräjäoikeuden osaston johtajan tehtävään määräämisen perusteleminen

Kantelija arvosteli käräjäoikeuden laamannin tekemää päätöstä määrätä käräjätuomarit osaston johtajan tehtäviin käräjäoikeuden kolmelle osastolle. Kantelija totesi, että hän oli osaston johtajan tehtäviä hakeneista viidestä käräjätuomarista selvästi ansioitunein ja että hänen johtamiskoulutuksensa ja -kokemuksensa oli selvästi monipuolisin ja pisin. Kantelija katsoi muun ohella, että laamanni ei ollut perustellut päätöstään asianmukaisesti.

Laamannin päätöksessä selostettiin lyhyesti kunkin osaston johtajan tehtävään määrätyn käräjätuomarin aiempaa työkokemusta ja suoritettuja johtamiseen liittyneitä tutkintoja ja koulutusta. Lopuksi perusteluina todettiin, että valitut kolme käräjätuomaria olivat aikaisemmalla toiminnallaan osoittaneet, että heillä oli osaston johtajan tehtävään tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet mukaan lukien yhteistyötaitoa ja johtamistaitoa. Muita perusteluja päätöksessä ei esitetty.

Käräjäoikeuslaissa säädetään osaston johtajan tehtävään määräämisestä. Lain esitöiden mukaan tehtävään määräämisestä on hallintolain 45 §:n mukaisesti tehtävä perusteltu päätös.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan merkille pantavaa oli, että laamannin päätöksen perusteluissa ei muista kuin valituista hakijoista mainittu mitään. Ylipäätään avoimeksi päätöksen perusteella jäivät ne syyt minkä vuoksi osaston johtajan tehtäviin valittiin päätöksessä mainitut käräjätuomarit, mutta ei esimerkiksi päätöksentekohetkellä osaston johtajana toiminutta kantelijaa.

Vasta antamassaan jälkikäteisessä selvityksessä laamanni kertoi tarkemmin päätöksensä perusteena olleista tosiasiallisista syistä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan etenkin yhteistyötaitoon liittyviä kysymyksiä olisi jollain tavoin ollut syytä tarkastella päätöksen perusteluissa, kun laamanni selvityksessään kertomansa mukaan oli pitänyt yhteistyötaitoa erittäin tärkeänä tehtäviin määräämisen kannalta ja oli tosiasiallisesti perustanut päätöksensä yhteistyötaitoon liittyviin seikkoihin.

Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida laamannin käyttäneen päättäessään osaston johtajan tehtävään määräämisestä harkintavaltaansa siten, että se olisi antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskansleri kuitenkin totesi, että laamanni ei ollut perustellut päätöstään hallintolain 45 §:n edellyttämällä tavalla. Apulaisoikeuskansleri saattoi laamannin tietoon osaston johtajan tehtävään määräämistä koskevan päätöksen perustelemisesta esittämänsä näkemykset.