Hyppää sisältöön

Kantelu korkeimmalle oikeudelle tuomiovirheen perusteella

Diaarinumero: OKV/335/1/2010
Antopäivä: 6.5.2012
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: yleinen tuomioistuin
Toimenpide: muu toimenpide

Korkein oikeus oli tuominnut kantelijan lahjusrikkomuksesta järjestämättä asiassa suullista oikeudenkäyntiä, vaikka asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt hovioikeus oli hylännyt vastaajaan kohdistetut syytteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli asiassa antamassaan tuomiossa todennut, että korkeimman oikeuden menettely asiassa oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta. Sen mukaan korkein oikeus ei ollut voinut ratkaista asiaa asianmukaisesti pitämättä suullista käsittelyä ja arvioimatta välittömästi vastaajan henkilökohtaisesti antamaa kertomusta ottaessaan muun ohella kantaa vastaajan tahallisuuteen, jota koskevaa arviota vastaajaa henkilökohtaisesti kuulleen hovioikeuden tuomio ei sisältänyt. Kantelija pyysi oikeuskansleria selvittämään oliko asian käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa tapahtunut sellainen käsittelyvirhe, että oikeuskanslerin tulisi ryhtyä toimenpiteisiin tuomion purkamiseksi tuomiovirheen perusteella.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Oikeuskansleri totesi, että hänellä ei ollut perusteita arvioida korkeimman oikeuden menettelyä toisin kuin ihmisoikeustuomioistuin. Asiassa oli tapahtunut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe.

Ihmisoikeustuomioistuin oli ratkaisussaan nimenomaisesti todennut, että korkein oikeus ei ollut voinut ratkaista kysymystä kantelijan syyllisyydestä asianmukaisesti pitämättä suullista käsittelyä. Ihmisoi­keustuomioistuimen kannanotto on korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:84 lausutuin tavoin lähtökohtana arvioitaessa tarvetta tuomion poistamiseen kansallisten säännösten nojalla. Oikeudenkäyntivirhe oli oikeuskanslerin arvion mukaan luonteeltaan sellainen, että sen voitiin edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Oikeuskansleri viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 2007:37 ja 2009:84 sekä lisäksi ratkaisuihin KKO 1995:95 ja 1999:94, joissa korkein oikeus on todennut olevan lainkäyttöä kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta tärkeää, ettei mainitun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti.

Oikeuskansleri esitti korkeimmalle oikeudelle, että se poistaisi asiassa antamansa tuomion, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli todennut korkeimman oikeuden menetelleen asiaa käsitellessään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vastaisesti ja oikeudenkäyntivirheen voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.