Kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottaminen

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon ulkomaalaislain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Hän kiinnitti huomiota erityisesti kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen ja tutkimatta jättämisen edellytyksiin. Säännösten on tarkoitus vastata mahdollisimman tarkasti EU:n ns. menettelydirektiivissä asetettuja edellytyksiä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kyseisen direktiivin 40 artiklan 4 kohdan jotkut muun kieliset versiot poikkeavat olennaisesti suomenkielisestä sanamuodosta. Suomenkieliseen sanamuotoon perustuen esityksessä ehdotetaan, että uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä olisi muun ohessa, ettei hakija hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksensa tueksi esittämiään perusteita jo aikaisemman hakemuksensa käsittelyn yhteydessä. Esitetyn rajoituksen asettaminen muuttaisi merkittävästi nykyistä oikeustilaa, jossa uusintahakemus on voitu jättää esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai kristinuskoon kääntymisen perusteella. Hakijaan itseensä liittyvä ja hänestä riippuvainen syy on voinut olla kansainvälisen suojelun arvioinnin kannalta mitä keskeisin. Jatkovalmistelussa olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan syytä pohtia, voiko direktiivin suomenkielinen sanamuoto tältä osin olla sellaisenaan kansallisen lain pohjana. Perusteluissa olisi syytä myös todeta nimenomaisesti, ettei esityksessä ole tarkoitus rajoittaa mahdollisuutta vedota ulkomaalaislaissa nyt olevaan "muuhun perusteltuun syyhyn" hakemuksen myöhemmälle jättämiselle sillä perusteella, että kyseinen syy olisi ”hakijasta riippuvainen”.

Uusintahakemuksen vastaanottavien viranomaisten vastuu hakemuksen perusteiden ja ratkaisuun vaikuttavien seikkojen kirjaamisessa lisääntyisi merkittävästi esitettyjen muutosten myötä. Esityksestä ei selkeästi ilmennyt, minkälaiset valmiudet poliisilla ja Rajavartiolaitoksella on panostaa em. seikkojen entistä kattavampaan kirjaamiseen, ja edellyttääkö lainmuutos mahdollisesti tältä osin lisäkoulutustarpeita. On myös pyrittävä huolehtimaan siitä, ettei kynnys lisäselvityksen hankkimiseen ja tarvittaessa hakijan uuteen puhutteluun nouse liian korkeaksi.

Lainmuutokset vaikuttaisivat myös laajentavasti viranomaisten neuvonta- ja tietojen antamisvelvollisuuteen. Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston tulisi antaa henkilölle, joka hakee kansainvälistä suojelua ensimmäistä kertaa, tieto myös uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja siitä, että uusintahakemus jätetään tutkimatta, jos nämä edellytykset eivät täyty. Apulaisoikeuskanslerin mukaan voi olla perusteltua pohtia, tuleeko hakijoiden oikeusturva riittävästi huomioiduksi, jos tietojen antaminen tästä ja kaikkien hakuperusteiden esittämisen tärkeydestä jätetään pääasiassa esitteiden ja muun kirjallisen aineiston varaan. Hän kiinnitti tältä osin huomiota myös selkeän ohjeistuksen tarpeeseen ja viranomaisten lisääntyvien vastuiden pohtimiseen esityksen perustuslakijaksossa, kun kysymys on hakijoiden oikeusturvaan käytännössä merkittävästi vaikuttavista muutoksista.