Julkisuuslain ajantasaistaminen

Oikeuskansleri antoi lausunnon julkisuuslain ajantasaistamista koskevasta työryhmän mietinnöstä. Oikeuskansleri piti kannatettavana työryhmän ehdotusta julkisuuslain organisatorisen soveltamisalan laajentamisesta julkisten hallintotehtävien hoitamiseen sekä julkisyhteisöjen määräysvallassa oleviin yhteisöihin pois lukien kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuva taloudellinen toiminta. Laajennus korjaa julkishallinnon organisaatiomuutoksilla tapahtuvaa julkisuusperiaatteen kapenemista. 

Oikeuskansleri kuitenkin katsoi, että ehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa tulisi pyrkiä hahmottamaan kokonaisvaltaisemmin ja täsmällisemmin niitä toimijoita, joilla on tällä hetkellä julkisia hallintotehtäviä hoidettavanaan ja joihin julkisuuslakia ehdotuksen mukaan sovellettaisiin näiden tehtävien hoidossa, vaikka tyhjentävää kuvausta asiasta ei voidakaan muodostaa. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota julkisen hallintotehtävän tulkinnanvaraisuuteen eräissä tilanteissa. Toimijoiden oman oikeudellisen aseman tunnistaminen ei aina ole aukottoman selvää käytännössä, joskin muut hallinnon yleislait ovat jo asettaneet velvoitteita kaikille julkisia hallintotehtäviä hoitaville. Myös ehdotuksen vaikutusarvioinnissa tulisi pyrkiä hahmottamaan muutosten suuruusluokkaa ja nykyisen toiminnan muutostarpeita sekä taloudellisia vaikutuksia. Lakiehdotuksen suhde julkisen hallinnon tiedonhallintalakiin (906/2019) tulisi selvittää jatkovalmistelussa ja arvioida tiedonhallintalain muutostarpeet.

Julkisuuslakia toiminnassaan soveltavien ylimpien valtioelinten päätöksenteko järjestyy ehdotuksen mukaan lähes poikkeuksetta julkisuuslain yleissäännösten varaan, ja nämä kysymykset näyttäytyvät esitysluonnoksessa muutoinkin vain vähäisessä määrin. Julkisen vallan päätöksenteossa ja toiminnassa valtioneuvoston yleisistunto ja tasavallan presidentin esittely sekä valtioneuvoston toiminta yleisemminkin muodostavat erään merkittävimmän tason. Esitysluonnoksessa olisi perusteltua vähintään kuvata nykytulkintoja ja –käytäntöjä ottaen huomioon asioiden merkitys sekä julkisuuslain kaltaisen yleislain esitöiden merkitys ohjausvälineenä ja tietolähteenä lain soveltamisessa. Laillisuusvalvonnan näkökulmasta voisi olla myös perusteltua säätää julkisuuslain 12 §:ssä nimenomaisesti tiedonsaantioikeuden vaiheittaisuudesta valtioneuvoston päätöksenteossa. Esimerkiksi viranomaisen asiakirjoiksi lukeutuvat oikeuskanslerin kannanotot istuntojen lista-asioissa tulevat julkisiksi heti niiden antamisen jälkeen, kun taas esittelylistojen julkisuus siirtyy istunnon päätöksentekovaiheeseen.  

Oikeuskanslerin mielestä ehdotettu ratkaisu julkisuusperiaatteen ja henkilötietojen suojan yhteensovittamisesta on lähtökohtaisesti kannatettava, mutta säännöksen soveltamisen voidaan arvioida olevan käytännössä melko monimutkaista ja vaativaa.