Ilmoittajansuojeludirektiivin tuleva täytäntöönpano koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa

Oikeuskansleri antoi lausunnon ilmoittajansuojeludirektiivin täytäntöönpanosta koskien ulkoista ilmoittamiskanavaa vastaamalla pyydettyihin kysymyksiin. Hän suhtautui keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiseen oikeuskanslerinvirastoon pääosin myönteisesti. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin, että keskitetty ulkoinen ilmoituskanava ja direktiivin mukainen ulkoinen ilmoituskanava näyttävät jossakin määrin päällekkäisiltä toimijoilta ja aiheuttavat sekavuutta. Selkeämpää olisi hahmottaa näille kahdelle toimijalle erillisemmät tehtävät.

Keskitetyn ulkoisen kanavan sijoittamiselle oikeuskanslerinvirastoon puoltavina seikkoina hän näki sen, että oikeuskanslerinvirasto on laillisuusvalvoja, jolla on jo nykyisellään laajat toimivaltuudet sekä lisäksi kansalaisrajapinta valmiina. Tehtävä tukisi oikeuskanslerinvirastossa vahvasti rutinoitunutta kanteluiden käsittelyä ja niistä voisi saada ehdotettuun tehtävään herätteitä ja tukea. Keskitetty ulkoinen kanava voisi olla jossain määrin tietolähteenä valvonnan valvonnalle. Koska kyse olisi sektoriviranomaisten ensisijaista kanavaa täydentävästä tehtävästä ja korostaisi kansalaisia palvelevaa luonnetta samoin kuin tietyiltä osin liittyisi suoraan tai läheisesti ylimpien laillisuusvalvojien tehtäväjakouudistuksessa oikeuskanslerille osoitettaviin erityistehtäviin kuten rakenteellinen näkökulma, korruption vastaisen toiminnan järjestäminen, julkiset hankinnat ja kilpailu, ympäristönsuojelu sekä osin tietoturvallisuus, jolla yhteys automaatiota koskevaan tehtävään. Keskitettynä ulkoisena ilmoituskanavana toimiminen antaisi hyvää tietoa rakenteellisen näkökulman lisäksi oikeuskanslerinviraston omien aloitteiden pohjaksi. Lisäksi ehdotettu tehtävä antaisi kiinnostavan suunnan oikeuskanslerinvirastolle unionioikeuden toimeenpanoon ja valvontaan.

Oikeuskansleri katsoi, että oikeuskanslerinvirasto olisi ehdotettuun tehtävään sopiva, koska se pyrkii laaja-alaiseen rakenteelliseen valvontaan. Tämä näkyy esimerkiksi tarkastustoiminnassa ja omissa aloitteissa. Oikeuskanslerinvirasto tekee riippumatonta ja itsenäistä lainvalmistelun ja valtioneuvoston päätöksenteon valvontaa, joka myös tukee ehdotettua tehtävää.

Vastaan puhuvia seikkoja ovat, että ehdotettu tehtävä on jossain määrin operatiivinen valvontatehtävä, joka ei ongelmitta sovellu ylimmille laillisuusvalvojille. Tehtävä vaatii teknistä työtä ja laventaa toimintaa osin perinteisen oikeuskanslerinviraston toimialan ulkopuolelle sekä ei aivan samalla tavoin sisällä harkintavaltaa kuin perinteinen kantelukäsittely. Lisäksi ehdotettu tehtävä vaatii laajemmin asioiden siirtämistä muille viranomaisille ja uutena myös yksityiselle sektorille. Mikäli ylimpien laillisuusvalvojien tehtävänjakouudistuksen voimaantultua oikeuskanslerinviraston painotus on puhtaasti rakenteelliset kysymykset, tämä hajottaa oikeuskanslerinviraston tehtävää.

Mikäli ehdotettu tehtävä sisältäisi velvollisuuden määrätä direktiivin 5 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuja ”jatkotoimia”, edellyttäisi tehtävän tehokas hoitaminen mahdollisuuden varojen takaisinperintään ja menettelyn lopettamiseen.