Hyvän hallinnon palvelu- ja neuvontavelvollisuus

Kantelija arvosteli kaupungin toimeentulotukilain soveltamisesta antamaa ohjetta. Hänen mukaansa ohjeista seurasi, että toimeentulotukilaskelmissa ei aina huomioitu menoina yksityisen lääkärin kirjoittamiin ADHD -lääkeresepteihin perustuvia lääkekuluja.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan muun muassa, että kaupungilla oli oikeus antaa omia soveltamisohjeitaan, jotka eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa lainsäädännön tai ministeriön antamien ohjeiden kanssa. Soveltamisohjeet on suunnattu sekä toimeentulotukihakemusten käsittelijöille että toimeentulotuen asiakkaille.

Soveltamisohjeissa oli ADHD -lääkkeiden osalta todettu, että yksityisen terveydenhuollon lääkärin kirjoitettua asiakkaalle reseptin em. lääkkeeseen, ei siihen myönnetä toimeentulotukea, vaan asiakas ohjataan julkisen terveydenhuollon piiriin arvioitavaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukilain soveltamisesta laatiman oppaan (STM:n julkaisuja 2013:4) mukaan toimeentulotuen asiakkaalta voidaan edellyttää, että hän toimittaa lääkärin tai tarvittaessa erikoislääkärin lausunnon lääkkeen tarpeellisuudesta. Kaupungin soveltamisohjeissa ei kuitenkaan ollut mainintaa toimeentulotuen hakijan mahdollisuudesta esittää selvitystä lääkkeen tarpeellisuudesta toimeentulotuesta tehtävän päätöksen perusteeksi.

Koska ohjeiden tarkoitus on osaltaan selostaa toimeentulotuen hakijoille toimeentulotukihakemuksia käsiteltäessä noudatettavia toimintatapoja, apulaisoikeuskanslerin mukaan olisi ollut hallintolain 7 ja 8 §:n palvelu- ja neuvontaperiaatteiden mukaista, että tästä mahdollisuudesta olisi soveltamisohjeissa nimenomainen maininta. Näin varsinkin kun 7 §:ään on 1.9.2014 lukien lisätty 2 momentti, jonka mukaan viranomaisella on nimenomainen velvollisuus tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa.

Apulaisoikeuskansleri saattoi näkemyksensä kaupungin tietoon.