Hyppää sisältöön

Huolellisuus työtehtävien hoidossa

Diaarinumero: OKV/289/1/2011
Antopäivä: 3.5.2012
Ratkaisija: apulaisoikeuskansleri
Kohde: hallintotuomioistuin
Toimenpide: käsitys

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Hallinto-oikeus oli sairaalan tekemän alistuksen perusteella vahvistanut päätöksen alaikäisen psykiatrisesta pakkohoidosta. Alaikäisellä oli käräjäoikeuden määräämä edunvalvoja hoitamassa alaikäisen testamentilla saamaa omaisuutta. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan alaikäisen muu edustus säilyi lakimääräisellä edunvalvojalla eli äidillä. Hallinto-oikeus lähetti tekemänsä päätöksen tiedoksi myös testamentilla saatua omaisuutta hoitamaan määrätylle edunvalvojalle. Mielenterveysasetuksen 8 §:n 2 momentissa on säädetty, että mielenterveyslain 11 §:ssä tarkoitettu päätös (päätös hoitoon määräämisestä) on silloin, kun potilas on alaikäinen, annettava 12 vuotta täyttäneen potilaan lisäksi tiedoksi henkilölle, jolle mielenterveyslain 11 §:n 1 momentin mukaan on varattava tilaisuus tulla kuulluksi potilasta hoitoon määrättäessä. Koska taloudellisten asioiden hoitoa varten määrätty edunvalvoja ei ollut kyseisessä lainkohdassa mainittu henkilö, ei päätöksen lähettäminen hänelle perustunut lakiin.

Päätöksen oli tehnyt kaksi lainoppinutta hallinto-oikeustuomaria ja asiantuntijajäsen. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kaikki asian ratkaisuun osallistuneet olivat lähtökohtaisesti yhtäläisessä vastuussa antamastaan päätöksestä. Hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijajäsenet osallistuvat hallinto-oikeudessa asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen eikä laissa ole heidän vastuutaan koskevia erityissäännöksiä. Koska kuitenkin kyse oli teknisluonteisesta osasta hallinto-oikeuden päätöstä eikä asiassa ollut aihetta epäillä, että kyseisestä seikasta olisi nimenomaisesti keskusteltu oikeuden istunnossa tai että lääketieteellistä asiantuntemusta edustaneella asiantuntijajäsenellä muusta syystä olisi ollut erityistä aihetta nimenomaisesti kiinnittää huomiota päätöksen jakelutietojen oikeellisuuteen, apulaisoikeuskansleri katsoi, että vastuu päätöksen virheellisestä tiedoksiannosta oli ainoastaan päätöskokoonpanon lainoppineilla jäsenillä ja esittelijällä.  Kyseiset virkamiehet olivat myöntäneet virheen.

Hallinto-oikeuden ylituomarin jo kiinnitettyä mielenterveysasioita käsittelevien virkamiesten huomiota erityiseen tarkkuuteen päätösten tiedoksiannossa, asia ei tältä osin vaatinut enää apulaisoikeuskanslerin toimenpiteitä.