Hallinto-oikeuden menettely asiakirjapyyntöön vastaamisessa

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Helsingin hallinto-oikeuden huomiota julkisuuslaissa säädettyyn menettelyyn tietopyyntöjen käsittelyssä.

Valitusasian asianosaisena ollut kantelija oli tiedustellut sähköpostitse hallinto-oikeudelta, miksi se ei ollut pyytänyt häneltä vastaselitystä valitukseen, ja oliko asiassa hankittu selvityksiä. Samalla hän oli pyytänyt lähettämään hänelle maksutta valituksen ja mahdolliset hallinto-oikeuden hankkimat selvitykset. 

Hallinto-oikeus oli ottamatta kantaa kantelijan asiankirjapyyntöön vastannut, että se kuulee kantelijaa, kunhan asiassa on hankittu tarvittavat lausunnot, ja että kantelijalle lähetetään kuulemisen yhteydessä valitus ja saapuneet lausunnot.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että hallinto-oikeuden kantelijalle antamassa vastauksessa selostettu asianosaisen kuuleminen hallinto-oikeusprosessissa ja julkisuuslain mukaiseen tietopyyntöön vastaaminen ovat eri asioita, vaikka ne olivat kantelijan ja hallinto-oikeuden välisessä viestinnässä limittyneet.  Hän totesi pitävänsä sinänsä ymmärrettävänä, että asiaa hallinto-oikeudessa käsitellyt virkamies oli kantelijan jatkettua asiaa koskevaa sähköpostiviestintää tietopyyntöönsä enää palaamatta jäänyt käsitykseen, että kantelija olisi pitänyt riittävänä asiakirjojen toimittamista hänelle vasta kuulemisvaiheessa. Käsitys oli kuitenkin osoittautunut vääräksi. 

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan hallinto-oikeuden olisi tullut varmistaa, halusiko kantelija hänelle vastatusta huolimatta pyytämänsä asiakirjat heti itselleen. Asiassa kantelijan asiakirjapyyntö oli jälkikäteen arvioiden jäänyt ratkaisematta ennen kuin hallinto-oikeus oli toimittanut kantelijalle tämän pyytämät asiakirjat apulaisoikeuskanslerin pyydettyä siltä asiasta selvitystä.