Hyppää sisältöön

Esitysluonnos varhaiskasvatuslaiksi

Diaarinumero: OKV/9/20/2018
Antopäivä: 14.3.2018
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: valtioneuvosto tai ministeriö
Toimenpide: lausunto

Oikeuskansleri antoi lausunnon esitysluonnoksesta varhaiskasvatuslaiksi.

Oikeuskansleri totesi, että vaikka varhaiskasvatus on nykyisin ymmärretty osaksi lapsen opinpolkua, se on perustuslain näkökulmasta edelleen myös perustuslain 19 §:ssä tarkoitettuja sosiaalipalveluita ja siten lapsen hyvinvoinnin ja kasvun edellytysten tukemisen velvoitteen piirissä. Näin varhaiskasvatukseen kohdistuu perustuslain 19 §:n mukainen palveluiden riittävyysvaatimus. Osin tästä ja osin varhaiskasvatuksen tehtävän suuresta merkityksestä yksilöille johtuen varhaiskasvatukseen kohdistuu myös vaatimus yhdenvertaisuuden ja palveluiden tosiasiallisen saavutettavuuden edistämisestä.

Lakiesityksen mukaan kunnan on pyrittävä järjestämään varhaiskasvatusta niin sanottuna lähipalveluna. Oikeuskansleri katsoi, että lakiesityksessä voisi olla perusteltua selvemmin korostaa lapsen edun ensisijaisuutta haettaessa sisältöä varhaiskasvatuksen järjestämiselle. Varsinkin lähipalvelun luonnetta olisi tarpeen selkeyttää säännösten tasolla. Lisäksi olisi varmistauduttava siitä, että palveluiden järjestäjät myös tosiasiallisesti pystyvät järjestämään lain sisällön mukaisia varhaiskasvatuksen palveluita.

Esitykseen sisältyy varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen muuttaminen niin, että korkeasti koulutettua henkilöstöä olisi päiväkodeissa nykyistä enemmän. Oikeuskansleri katsoi, että lakiesityksen sijaisuuksia koskeva pykälä ei tue tätä tavoitetta. Kyseisen lainkohdan mukaan kaikkiin tehtäviin voitaisiin pätevien henkilöiden puutteessa ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella arvioidaan olevan riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Esityksessä lausutun perusteella vaikuttaa siltä, että pätevien hakijoiden puutteessa voitaisiin vuoden jaksoissa palkata määräämättömäksi ajaksi henkilöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusvaatimuksia. Oikeuskanslerin mukaan kyseinen säännös on sisällöllisesti liian väljä eikä se toteuta lain tavoitteita lapsen edun toteutumisesta tai varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen lisäämisestä.

Lakiesityksen säännös yksityisiltä varhaiskasvatuspalveluiden tuottajilta edellytettävästä ilmoittautumismenettelystä rinnastuu oikeuskanslerin mukaan asiallisesti lupamenettelyyn. Säännöstä olisi selkeytettävä samoin kuin lakiesityksen keskenään ristiriitaisia säännöksiä varhaiskasvatusta koskevien kanteluiden tutkimisajasta.

Esityksen mukaisiin henkilökuntarakenteen muuttamiseen ja uudenlaisen tietovarannon luomiseen liittyy varhaiskasvatuksen järjestäjille merkittäviä kustannuslisiä. Oikeuskansleri katsoi, että esityksen taloudellisia vaikutuksia olisi tältä osin selvitettävä tarkemmin sekä tarkasteltava kuntien tosiasiallisia edellytyksiä täyttää laissa niille asetettavat vaatimukset. Samoin olisi suoritettava tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu tietosuojavaikutusten arviointi.