Esitys kunnallisen eläkelaitoksen toimitusjohtajan edustamisen ja edustuskulujen seurannan ja valvonnan kehittämiseksi

Sitten kun julkisuudessa oli käsitelty ja sittemmin esitutkinnassa selvitelty kunnallisen eläkelaitoksen entisen toimitusjohtajan suhdetta eräisiin vaalirahoittajiin ja eläkelaitoksen suorittamaa moottorikelkkatehdaskiinteistön hankintaa oli kanteluasiana noussut esille hänen harjoittamansa edustaminen. Eläkelaitoksen toimitusjohtajan menettelyyn edustamisen ja edustuskulujen osalta liittyy se, miten eläkelaitoksen hallitus oli täyttänyt laissa säädetyn velvollisuutensa valvoa ja ohjata eläkelaitoksen hallintoa.

Asiassa saadusta selvityksestä huomio kiinnittyi edustamisen ja edustuskulujen runsaaseen määrään eräinä vuosina ja hyväksymismenettelyyn. Toimitusjohtajan edustus- ja muut vastaavat menot hyväksyy eläkelaitoksen hallituksen puheenjohtaja. Käytännöksi on muodostunut, että hallituksen puheenjohtaja jälkikäteen vuosineljännes kerrallaan hyväksyy toimitusjohtajan edustus- ja muut vastaavat menot. Hyväksyminen merkitään yhteenvetotositteisiin, joiden liitteinä ovat kaikki kyseiset tositteet. Eräpäivistä johtuen eläkelaitoksen hallintojohtaja hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaisesti teknisesti laskut eräpäivään mennessä.

Ratkaisussaan edustamisen ja edustuskulujen osalta oikeuskansleri totesi, että lainsäädännössä ei ole yleisellä tasolla säännöksiä edustamisen järjestämisestä ja että lähtökohtaisesti kukin organisaatio määrittelee sen, miten se edustamisensa järjestää. Kunnallisella eläkelaitoksella ei kyseisenä aikana ollut edustamisen osalta sisäistä ohjetta. Asiassa ei siten löytynyt nimenomaisten säännösten ja määräysten vastaisuutta. Asiaan liittyy monenlaisia arvostuksenvaraisia seikkoja, joiden ydinsisältö on muu kuin oikeudellinen. Asianmukaisuuden osalta lähtökohtana on kuitenkin se, miten menot ovat yhteisön kannalta kohdentuneet. Edustusmenojen kohdentuminen asianmukaisesti ei kuitenkaan estä arvioimasta kriittisesti edustamisen sisällön ja menojen suuruutta suhteessa edustamisen tavoitteisiin. Selvityksen mukaan edustaminen oli ollut aktiivista, mutta yleisesti ottaen asianmukaista.

Kunnallisen eläkelaitoksen hallituksen osalta oikeuskansleri totesi, että hallitukselle kuuluu osaltaan toimitusjohtajan edustuskulujen seuranta ja kontrollointi. Selvityksen mukaan ainoa, jolla on konkreettinen mahdollisuus arvioida ja puuttua säännöllisesti, joskin jälkikäteen edustusmenoihin, on hallituksen puheenjohtaja. Järjestely, jossa edustuskulut hyväksytään jälkikäteen ja maksetaan ennen hyväksymistä, perustuu pitkälti luottamukseen edustamisen asianmukaisuudesta. Luottamuksen pettäessä epäasiallinen edustaminen ei tule hallituksen puheenjohtajan hyväksymisvaiheen jälkeen helposti ilmi.  

Todeten, että toimitusjohtajan osalta asiassa ei ollut kysymys säännösten tai ohjeiden vastaisesta menettelystä ja että toimitusjohtaja oli eronnut eläkelaitoksen palveluksesta, oikeuskansleri katsoi, ettei laillisuusvalvonnan kannalta ollut aihetta yksityiskohtaisemmin selvittää eri edustustilaisuuksia, niiden luonnetta ja kohdentumista sekä niistä aiheutuneita kuluja.

Se, että kunnallisen eläkelaitoksen hallituksen voitaisiin katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, edellyttää oikeuskanslerin mukaan sitä, että entisen toimitusjohtajan edustamiseen olisi sisältynyt sellaista, mitä ei eläkelaitoksen varojen käytön kannalta voida pitää oikeudellisesti hyväksyttävänä. Tällaista ei ainakaan eläkelaitoksen selvityksen mukana ollut käynyt ilmi. Edustuskulujen tarkastamisesta esitetyn selvityksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että edustamisen ja kulujen tarkastaminen oli – huolimatta niiden runsaasta määrästä – jäänyt varsin vähälle huomiolle. Tarkastamisessa noudatettu järjestely on ollut omiaan herättämään epäilyjä paitsi siitä, miten edustaminen oli palvellut eläkelaitoksen toimintaa, myös siitä, oliko eläkelaitoksentoiminnan ja talouden sisäinen valvonta ollut asianmukaisesti järjestetty. Tämän johdosta oikeuskansleri esitti harkittavaksi, olisiko vuonna 2010 annetun kunnallisen eläkelaitoksen edustusohjeen täydennykseksi kehitettävä toimitusjohtajan harjoittaman edustamisen ja edustuskulujen seurantaa ja valvontaa.

Oikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ole kirjoitusten johdosta aihetta muuhun kuin että hän saattaa edellä olevasta ilmenevät lausumansa ja esityksensä kunnallisen eläkelaitoksen tietoon toimittamalla sille jäljennöksen ratkaisusta. Samalla eläkelaitosta pyydettiin ilmoittamaan asian mahdollisesti aiheuttamista toimenpiteistä kesäkuun 2012 loppuun mennessä.