Esitutkintapäätöksestä ilmoittaminen

Kantelun mukaan poliisi ei ilmoittanut asianomistajalle päätöksestä olla toimittamatta esitutkintaa. Esitutkintalain mukaan tällaisesta esitutkintapäätöksestä on ilmoitettava viipymättä muun muassa asianomistajille, jollei sitä ole pidettävä tarpeettomana.

Asiassa ei ilmennyt, että esitutkintapäätöksestä ilmoittaminen olisi ollut tarpeetonta. Tutkinnanjohtaja totesikin seitsemän kuukautta tapahtumien jälkeen antamassaan selvityksessä, että hän oli muistamansa mukaan itse lähettänyt päätöksen asianomistajalle. Päätöksen tallennekappaleeseen ei ollut kuitenkaan tehty merkintää siitä, että päätöksestä olisi ilmoitettu asianomistajalle. Ilmoittaminen, eli tapauksessa päätöksen lähettäminen asianomistajalle, oli asian jälkikäteisessä arvioinnissa ainoastaan tutkinnanjohtajan oman muistin varassa.

Oikeuskanslerilla ei ollut perusteita arvioida tutkinnanjohtajan menetelleen lainvastaisesti. Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että tekemällä oletetusta esitutkintapäätöksen lähettämisestä merkintä päätöslomakkeen tallennekappaleeseen sen tätä tarkoitusta varten valmiiksi varattuun kohtaan, olisi tapauksessa omalta osaltaan varmemmin kyetty jälkikäteen todentamaan lain edellyttämä päätöksestä ilmoittaminen.

Asianomistaja oli lähettänyt poliisille samaan asiaan lisäaineistoa sen jälkeen kun poliisi oli tehnyt edellä mainitun esitutkintapäätöksen. Oikeuskansleri yhtyi poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen näkemykseen, että perusteltua olisi ollut viipymättä kirjata lisäaineiston johdosta poliisilaitoksella uusi tutkintailmoitus, kuten poliisilaitoksella sittemmin oli tehty. Oikeuskansleri saattoi päätöksessä esittämänsä näkemykset tutkinnanjohtajan ja poliisilaitoksen tietoon.