Esitutkintapäätöksen perusteleminen

Tutkinnanjohtaja oli esitutkintapäätöksensä perusteluissa yleisellä tasolla selostanut esitutkinnan toimittamiselle laissa säädettyä näyttövaatimusta sekä kertonut tutustuneensa tutkintapyyntöön sisältyneeseen aineistoon ja soittaneensa rikoksesta epäillylle. Kerrotun jälkeen hän oli todennut, että ilmoittajan poliisille antaman ku­vauksen ja asiassa saadun selvityksen perusteella asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta, selostamatta, mitä selvitystä asiasta hän oli epäillyltä asiasta saanut.

Ratkaisujen perusteluilla on monia eri tehtäviä. Päätöksen perustelut lisäävät luottamusta viranomaisen toimintaan ja mahdollistavat ratkaisujen ulkoisen kontrol­loitavuuden. Niillä on merkitystä myös ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä perusteluja kirjoittaessaan ratkaisija joutuu pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä. Esitutkintapäätösten osalta keskeisenä voidaan pitää asianosaisten tarvetta tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta tai miksi se on lopetettu. Erityisesti se yleensä kiinnostaa asiasta poliisille tutkintapyynnön tehnyttä asianomistajaa.

Oikeuskansleri totesi, ettei tutkinnanjohtajan asiassa tekemästä päätöksestä ilmennyt, mihin seikkoihin ja oikeudellisen päättelyyn se perustui. Kyseisenlainen ratkaisu, jossa kerrotaan päätöksen esitutkinnan aloittamatta jättämisestä perustuvan epäillyltä asiasta saatuun selvitykseen sen sisältöä lainkaan selostamatta, on omiaan herättämään tutkintapyynnön tekijässä päätöksen perusteiden oikeellisuuteen kohdistuvia epäilyjä.

Oikeuskansleri kiinnitti esitutkintapäätöksen tehneen rikoskomisarion huomiota esitutkintapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen.