Esitutkintapäätöksen oikeudelliset perustelut

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Sisä-Suomen poliisilaitoksen tutkinnanjohtajana toimineen rikosylikonstaapelin huomiota esitutkintapäätösten huolelliseen laatimiseen ja perustelemiseen.

Tutkinnanjohtaja oli tehnyt tutkinnan päätöksen, jossa päätösperusteena viitattiin esitutkinnan lopettamista koskevaan esitutkintalain säännökseen. Tutkinnan päätöksestä kuitenkin ilmeni, ettei asiassa ollut suoritettu varsinaisia esitutkintatoimia ja päätöksen perusteluissa todettiin, että päätöksellä otetaan kantaa siihen, onko asiassa syytä epäillä jonkun syyllistyneen rikokseen. Edelleen päätöksen asianosaisohjeissa todettiin, että kyseessä on päätös olla toimittamatta esitutkintaa. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että arvioitavana ollut esitutkintapäätös oli oikeudellisilta perusteluiltaan ristiriitainen. Esitutkintapäätöksestä tulee yksiselitteisesti käydä ilmi, onko kysymyksessä päätös esitutkinnan toimittamatta jättämisestä vai aloitetun esitutkinnan lopettamisesta. 

Lisäksi päätöksen asianosaisille annettavissa ohjeissa oli virheellistä tietoa. Selvityksessä tuotiin esiin, että kirjaus on ollut yleisesti käytössä olleessa ”vakiopohjassa”. Poliisihallituksen tai poliisilaitoksen antamista lausunnoista ei ilmennyt, että kuka vastaa tällaisten ”vakiopohjien” ajantasaisuudesta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että esitutkintapäätösten asianosaisohjeiden virheettömyydestä on syytä huolehtia poliisin toiminnan asianmukaisuuteen kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi sekä myös sen varmistamiseksi, että ohjeet ovat sisällöllisesti paikkansa pitäviä. Apulaisoikeuskansleri totesi huomionsa kiinnittyneen siihen, että laillisuusvalvonnassa on muutoinkin tullut esiin tapauksia, joissa asianosaisohjeissa on ollut virheellistä tietoa. Tämän vuoksi hän päätti ottaa poliisin esitutkintapäätösten asianosaisohjeisiin liittyvän menettelyn omana aloitteenaan tutkittavaksi (OKV/3137/70/2024).