Esitutkinnan viivästyminen

Kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä esitutkinnassa katsoen muun ohella esitutkinnan viivästyneen.

Kantelija, joka oli kantelun kohteena olleessa esitutkinnassa alun perin rikoksesta epäiltynä ja myöhemmin myös asianomistajana oli tehnyt rikosilmoituksen vasta noin puolitoista kuukautta ennen epäilemiensä rikosten vanhentumisaikaa ja vasta lähes kaksi vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Tälle voitiin poliisin menettelyä arvioitaessa antaa merkitystä vain rajoitetusti, koska lähtökohta on se, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti viranomaisessa.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan poliisin ja syyttäjän yhteistyössä kyseisten rikosepäilyjen esitutkinta ja syyteharkinta olisi tarvittaessa voinut olla mahdollista suorittaa ennen syyteoikeuden vanhentumista. Mikäli tämä ei olisi ollut mahdollista tai tarpeen, olisi kantelijalle tullut jättää mahdollisuus asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden käyttämiseen päättämällä tai rajoittamalla esitutkinta ennen syyteoikeuden vanhentumista ja tiedottamalla kantelijaa mahdollisuudesta nostaa itse syyte. Kyseiset rikosepäilyt olisi tullut käsitellä ennen niiden vanhentumista.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että epäiltyjen rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika, esitutkinnassa suoritetut toimenpiteet ja esitutkinnan lopputulos huomioiden esitutkinta kyseisessä tapauksessa oli kestänyt liian kauan osan epäillyistä rikoksista vanhennuttua esitutkinnan aikana. Asianomistajalle ei ollut jäänyt mahdollisuutta asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden käyttämiseen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asiassa tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomisarion ja tutkijana toimineen rikosylikonstaapelin huomiota esitutkinnan viivytyksettömään toimittamiseen.