Esitutkinnan viipyminen

Poliisilaitos oli kirjannut sille saapuneen tutkintapyynnön vasta runsaat neljä kuukautta sen saapumisen jälkeen. Asiassa tutkintapyynnön saapumisesta esitutkinnan aloittamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemiseen oli kulunut seitsemän ja puoli kuukautta.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että poliisi oli laiminlyönyt kirjata tutkintapyynnön esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen edellyttämällä tavalla viipymättä. Poliisilta saadun selvityksen mukaan syynä tapahtuneeseen oli asian unohtuminen siinä tutkijana toimineelta rikosylikonstaapelilta.

Esitutkintaa ei kerrotun laiminlyönnin vuoksi toimitettu esitutkintalain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkinnan aloittamatta jättämisestä asiassa päättäneen tutkinnanjohtajan mukaan siitä, kun tutkintapyyntö viimein oli kirjattu, oli tutkintapäätöksen tekemiseen kulunut niin kauan kuin vastaavanlaisissa tapauksissa normaalisti. Kun viranomainen vastaa käsiteltävänään olevan asian kokonaiskäsittelyajasta, olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin perusteltua, että se pyrkisi kompensoimaan toiminnassaan tapahtuneesta virheestä aiheutunutta asian käsittelyn viivästymistä siten, että se virheen havaitsemisen jälkeen mahdollisuuksien mukaan priorisoisi asian käsittelyä muihin vastaavanlaisiin asioihin nähden. Hänen mielestään olisi näin ollen ollut asianmukaista pyrkiä käsittelemään asia tavanomaista ripeämmin sen jälkeen, kun se viimein oli kirjattu ja tullut tutkinnanjohtajan tietoon.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asian tutkijana toimineen rikosylikonstaapelin huomiota huolellisuuteen tutkintapyyntöjen käsittelyssä ja velvollisuuteen kirjata rikosilmoitus viipymättä. Hän saattoi tutkinnanjohtajana asiassa toimineen komisarion tietoon viranomaisessa aiheettomasti viipyneen asian käsittelyn priorisoinnista esittämänsä näkemyksen.