Esitutkinnan viipyminen

Kantelija oli tehnyt tutkintailmoituksen poliisille 30.12.2010. Kantelija on tuolloin pyytänyt tutkimaan, onko joku syyllistynyt rikokseen, kun hänen asuntoonsa on hälytetty poliisi 11.12.2010 ilman aihetta.

Esitutkintalain 6 §:n mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkinnan viivytyksetön aloittaminen ja toimittaminen palvelevat rikosten asianosaisten oikeusturvan toteutumista. Viivytyksettömyys on tärkeää myös koko rikosoikeudellisen järjestelmän toimivuuden ja uskottavuuden kannalta. Esitutkintapäätöksen tekemisen viivytyksettömyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentti, jonka mukaan asianomistajan syyteoikeuden käyttämisen edellytyksenä on virallisen syyttäjän päätös jättää syyte nostamatta, tai syyttäjän taikka esitutkintaviranomaisen päätös siitä, että esitutkintaa ei toimiteta tai että se keskeytetään, taikka lopetetaan.

Esitutkinnalle tai esitutkinnan aloittamista koskevan päätöksen tekemiselle ei voida asettaa enimmäisaikaa, vaan hyväksyttävää aikaa on arvioitava huomioon ottaen asian laatu, laajuus sekä yksilölliset erityispiirteet. Asiaan liittyvät ulkoiset tekijät, kuten käytettävissä olevat tutkintaresurssit sekä poliisin mahdollisuus asettaa tehtävänsä kiireellisyysjärjestykseen vaikuttavat tosiasiallisesti sekä esitutkinnan mahdolliseen aloittamiseen että sen toimittamiseen.

Poliisilaitoksen selvityksestä ilmenee, että asiaan osallisia henkilöitä ei ole puhuteltu 30.12.2011 mennessä. Poliisihallitus sekä apulaisoikeuskansleri katsoivat, että vuosi on pitkä aika sen selvittämiseksi, onko asiassa syytä epäillä rikosta vai ei. Tutkinta oli lopetettu 18.3.2012 toimenpiteellä, että esitutkintaa ei aloiteta eikä asiaa saateta syyttäjän syyteharkintaan.

Esitutkintapäätöksen tekeminen oli kestänyt liian kauan asian laatuun nähden. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajan ja asiassa tutkijoina toimineiden huomiota esitutkintapäätöksen viivytyksettömään tekemiseen.