Esitutkinnan viipyminen

Poliisilla oli seksuaalirikosasian esitutkinnassa kulunut tutkintatoimien päättymisestä esitutkintapöytäkirjan kokoamiseen ja asian siirtämiseen syyteharkintaan runsaat kaksi ja puoli vuotta. Oikeuskansleri totesi, että esitutkintaa ei ollut suoritettu lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Tapahtunut osoitti puutteita muun ohella tutkinnan johtamisessa ja poliisin juttuseurannassa. 

Esitutkinnan viipyminen oli loukannut asian asianosaisten perustuslaissa turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Vaikka viivästys ei ollut johtanut asian syyteoikeuden vanhentumiseen tutkinnan aikana, oli se ajallisesti huomattava ja poliisin menettely asiassa ilmeisen epäasianmukaista. Kerrotun perusteella oi­keus­kansleri antoi huomautuksen asiassa viimeksi tutkinnanjohtajana toimineelle rikoskomisariolle ja tutkijana toimineelle rikosylikonstaapelille. Hän kiinnitti lisäksi poliisilaitoksen vakavaa huomiota esitutkintojen joutuisuuden seurantaan. 

Koska asia olisi ollut siirrettävissä syyteharkintaan jo asian ensimmäisenä tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomisarion aikana, oli myös hän osaltaan vastuussa tutkinnan viipymisestä. Asia ei kuitenkaan antanut hänen vastuulleen jäävän viivästyksen vähäisyys huomioon ottaen aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että oikeuskansleri kiinnitti hänen huomiotaan velvollisuuteen päättää esitutkinta viivytyksettä sen jälkeen, kun asian edellyttämät tutkintatoimet oli suoritettu.