Esitutkinnan viipyminen

Esitutkinta-asiaa oli käsitelty poliisilaitoksella yhteensä yli kaksi vuotta seitsemän kuukautta. Varsinaiset tutkintatoimet oli sinänsä suoritettu lopulta varsin lyhyessä ajassa, eli noin puolessatoista kuukaudessa. Esitutkinta oli valmistunut noin kaksi kuukautta ennen kuin epäiltyjen rikosten syyteoikeus oli pääosin ollut vanhentumassa. Asiassa ei selvitetty olleen muita syitä tutkinnan viivästymiselle kuin tutkittavana olleiden juttujen suuri määrä ja niiden priorisointi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että asioiden ja työmäärän paljouden vuoksi voi sinänsä olla hyväksyttävää asettaa asiat niiden tutkimisen kiireellisyyden perusteella tärkeysjärjestykseen. Tässä kiireellisyysarvioinnissa tulee kuitenkin erityisesti ottaa huomioon rikosten syyteoikeuden vanhentumisvaara ja että syyttäjälle jää kohtuullinen aika syyteharkinnan suorittamista varten ja tarvittaessa asianomistajalle kohtuullinen aika saattaa asia itse vireille tuomioistuimessa.

Apulaisoikeuskanslerin mielestä selvää oli, että esitutkintaa ei ollut käsitelty poliisilaitoksella ilman aiheetonta viivytystä, kun varsinaiset tutkintatoimet oli aloitettu yli kaksi ja puoli vuotta tutkintapyynnön vastaanottamisen jälkeen, asian käsittely oli kerrotuin tavoin kestänyt kokonaisuudessaan varsin pitkään ja esitutkinta oli valmistunut varsin lähellä kerrottua vanhentumista.

Ottaen huomioon käsillä olevassa asiassa tehdyt tutkinnanjohtajuuden vaihdokset ja muutoinkin päätöksessä lausutun, apulaisoikeuskansleri katsoi riittäväksi toimenpiteeksi kiinnittää poliisilaitoksen huomiota esitutkinnan viivytyksettömään toimittamiseen.