Automaattinen päätöksenteko verotus- ja tulliasioissa

Oikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi automaattista päätöksentekoa verotus- ja tulliasioissa koskevaksi lainsäädännöksi.

Esitysluonnoksen tavoitteena on antaa Verohallinnolle, Tullille ja Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuus automaattiseen päätöksentekoon tietyissä tilanteissa, joissa se ei olisi sallittua automaattista päätöksentekoa julkisessa hallinnossa koskeviin yleislakeihin ehdotetun sääntelyn mukaan. Oikeuskansleri piti selkeänä ja perusteltuna rajausta siitä, että automaattisesti ei voisi ratkaista tapauskohtaista harkintaa vaativia asioita. Yleislainsäädännöstä poikkeamisen tulisi olla myös mahdollisimman vähäistä ja rajattua.

Oikeuskansleri piti nyt ehdotettuja säännöksiä hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä ja oikaisuvaatimusten ratkaisemisesta automaattisesti huomattavan avoimina. Säännösten sanamuodosta ei muun muassa voinut päätellä, että automaatio ei näiden asioiden osalta olisi mahdollista harkinnanvaraisissa tilanteissa, toisin kuin esitysluonnoksen perusteluissa oli todettu. 

Verotuksen massamenettelyluonne ja käsiteltävien asioiden suuri määrä edellyttää välttämättä automaattisten prosessien ja työkalujen hyödyntämistä ratkaisutoiminnassa. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan kaavamaisia, ei-harkintaa vaativia hallinnollisia seuraamuksia voitaisiin määrätä automaattisessa päätöksenteossa erittäin tarkkarajaisesti ja täsmällisesti muotoiltujen laintasoisten säännösten perusteella. Tällöinkin verovelvollisella tulee olla aito ja tosiasiallinen, ei vain muodollinen, mahdollisuus esittää selvitystä ns. tyyppitapauksista poikkeavista olosuhteista ja saada asiansa ihmiskäsittelyssä arvioitavaksi ja harkittavaksi. Esitysluonnoksessa ei ollut esitetty riittäviä perusteita sille, että rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset voitaisiin kaikissa tilanteissa ja kaikilta osin säännellä määrättäviksi ja ratkaistaviksi automaattisesti. 

Oikaisuvaatimusjärjestelmällä on tärkeä asema ja merkitys keskeisenä oikeusturvakeinona. Toisaalta myös verotuslakien säännökset oikaisuvaatimuksen käsittelemisestä ilman aiheetonta viivytystä tulisi ottaa huomioon. Oikeuskansleri suhtautui lausunnossaan oikaisuvaatimuksen automaattiseen ratkaisemiseen edelleen kielteisesti ja katsoi, että oikaisuvaiheen varsinainen päätösharkinta ja arviointi tulisi tapahtua ihmiskäsittelyssä virkailijavoimin. Mikäli jo säädöstasolla voidaan nyt ehdotettua tarkemmin tunnistaa tilanteita, joissa oikeusturvaa vaarantamatta olisi mahdollista soveltaa automaattista päätöksentekoa, voitaisiin oikaisuvaatimusten käsittelyssä sallia automaattinen päätöksenteko hyvin rajatun, tarkkarajaisen ja täsmällisen säännöksen perusteella.

Jatkovalmistelussa esitystä tulisi konkretisoida ja täydentää. Esitykseen voisi lisätä tiedot esimerkiksi yleisimmin määrätyistä veronkorotus- ja myöhästymismaksutilanteista sekä kuvaukset ja perustelut siitä, mitkä tilanteet olisivat suoraan muunnettavissa sellaisiksi ohjelmallisiksi käsittelysäännöiksi, joihin perustuen nämä asiat voitaisiin ratkaista automaattisesti. Vastaavasti esityksessä olisi erittäin tärkeää tuoda avoimesti esille, millaiset tilanteet/asiat vaativat tapauskohtaista harkintaa ja jäisivät sen perusteella automaation ulkopuolelle. Myös eri tilanteiden valikoitumista joko virkailija- tai automaattiseen käsittelyyn olisi suotavaa selostaa laajemmin perusteluissa.

Oikeuskansleri toi lausunnossaan esille lukuisia muitakin täydennys- ja täsmennystarpeita säännösteksteihin ja säännösten perusteluihin.

Oikeuskansleri myös totesi, että Verohallinnon ja muiden veroviranomaisten voimavarojen kohdentaminen aidosti ihmistyötä ja -harkintaa vaativiin asioihin sekä sähköisten asiointipalveluiden käyttäjälähtöisyys ja päätöksentekojärjestelmien virheettömyys ovat yhdessä niitä keinoja, joilla myös massahallinnossa voidaan turvata asioiden viivytyksetön käsittely, hallinnon tuloksellisuus sekä asiakkaiden oikeusturva ja oikeus hyvään hallintoon.