Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) menettely neuvonnassa

Asumisoikeusasunnoista annetun lain perusteella yleishyödyllisen yhteisön A Oy:n 51 prosentin osakekannan myynti ei-yleishyödylliselle säätiölle B oli mitätön. Osakkeiden myyjä X haki ARAlta säätiön B nimeämistä osakkeiden luovutuksensaajaksi. ARA ei nimennyt säätiötä luovutuksensaajaksi. ARA ei tehnyt kuitenkaan asiassa hylkäävää päätöstä.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan, kun ARAn käsiteltäväksi ja sen toimivaltaan kuuluva luovutuksensaajaksi nimeämistä koskeva hakemus oli tullut vireille ARAssa, sen olisi tullut hallintoasian asianmukaisen valmistelun päätteeksi ratkaista asia. Kantelun johdosta asiassa lausunnon antaneen ympäristöministeriön lausunnon mukaan viranomaisen on otettava oikeustoimen mitättömyys huomioon suoraan viran puolesta. Kun ARAnkin mukaan asumisoikeusasunnoista annetun lain edellytykset luovutuksensaajaksi nimeämisestä eivät täyttyneet, ARAn olisi tullut hylätä hakemus ja tehdä sitä koskeva hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen päätös. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, olevan toki mahdollista, että hakija peruuttaa tekemänsä ja viranomaisessa vireille tulleen hakemuksensa. Hakemuksen peruuttaminen edellyttää kuitenkin – samoin kuin saman asian vireilletuleminenkin – hakijan puolelta tapahtuvaa nimenomaista ja selvää pyyntöä, jonka hakemusasiaa käsittelevä viranomainen toteaa. Hakemuksen tultua peruutetuksi lausunnon antaminen hakemusasiassa raukeaa ja hakemusasian vireilläolo viranomaisessa päättyy.

ARAn mukaan neuvotteluissa osakekaupan osapuolten edustajien kanssa oli etsitty ulospääsyä tilanteesta, jossa ARA ei voinut nimetä säätiötä luovutuksensaajaksi eikä säätiö muuttaa tarkoitustaan. Vaihtoehtoina käsiteltiin tällöin uuden ostajan löytymistä A Oy:n osakkeille tai holding-yhtiön perustamista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että ARAn varsin aktiivinen ja ratkaisuhakuinen neuvonta ei ollut hallintolain 8 §:n 1 momentin tarkoituksen mukaista erityisesti, kun otettiin huomioon ARAn lainmukainen asema ja tehtävä ohjaavana ja valvovana viranomaisena. Menettely ei ollut hallintolain 6 §:n tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaista.

ARAn olisi yhtäältä ohjaavan ja valvovan ja toisaalta hallintolain mukaista neuvontaa antavan viranomaisen roolien kollisiossa tullut pikemminkin todeta osakekaupan osapuolille selkeästi asumisoikeusasunnoista annetun lain vastainen tila ja tehdä päätös ja hylätä hakemus säätiön B nimeämisestä A Oy:n osakkeiden luovutuksensaajaksi. Myös ympäristöministeriö lausunnossaan katsoi, että ARAn olisi tullut huomauttaa osakekaupan osapuolia luovutuksen mitättömyydestä ja mitättömyyden vaikutuksista käydessään keväällä 2008 neuvotteluja säätiön B yleishyödyllisyydestä ja luovutuksensaajaksi nimeämisestä.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan ARA oli menetellyt siten, että ulkopuolisessa tarkastelussa oli voinut objektiivisesti arvioituna syntyä sellainen kuva, että viranomainen oli ajanut kysymyksessä olevien yhteisöjen ja säätiön asiaa pikemmin kuin toiminut puolueettomana ja neutraalina neuvovana viranomaistahona. Tämän vuoksi menettely oli ollut myös hallintolain 6 §:ssä säädetyn objektiviteettiperiaatteen vastaista. Kokonaisuutena arvioiden menettely oli myös suhteellisuusperiaatteen vastaista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi ARAlle vastaisen varalle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.