Asian käsittelyn viipyminen

Poliisilaitoksella oli tehty päätös olla aloittamatta esitutkintaa yli kahden vuoden ja kahden kuukauden kuluttua tutkintapyynnön tekemisestä. Syyteoikeus käsillä olleesta asianomistajarikoksesta oli jo päätöksentekohetkellä ollut vanhentunut.

Esitutkintapäätöksen tehnyt komisario myönsi selvityksessään, että asia ei olisi saanut olla käsittelemättä poliisissa, vaan se olisi tullut ratkaista tai tutkia kohtuullisessa ajassa niin, että syyteoikeus ei olisi vanhentunut. Apulaisoikeuskanslerin mielestä selvää oli, että asiaa ei ollut käsitelty lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä.

Merkillepantavaa myös oli, että esitutkintapäätös ei perustunut syyteoikeuden vanhentumiseen vaan siihen, että asianomistaja ei ollut vaatinut rangaistusta. Komisario myönsi, että tutkintapyynnöstä ei edes ilmennyt, vaatiko asianomistaja rangaistusta vai ei.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan hankitusta selvityksestä ei ilmennyt oikeudellisesti hyväksyttäviä syitä sille miksi esitutkintapäätös oli tehty väärän perusteen nojalla tai miksi asian käsittely oli viipynyt niin pitkään, että rikoksen syyteoikeus oli vanhentunut. Apulaisoikeuskanslerin mielestä tutkinnanjohtajana toiminut komisario oli laiminlyönyt tehtävänsä siinä määrin, että apulaisoikeuskansleri antoi komisariolle valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun huomautuksen.

Kyseisessä omana aloitteenaan tutkimassaan asiakokonaisuudessa apulaisoikeuskansleri saattoi lisäksi poliisipäällikön tietoon erään toisen asian käsittelystä päätöksessään esittämänsä näkemykset poliisipäällikön menettelystä ottaen huomioon esitutkintalain 15 §:n 2 momentin, joka muun ohella koskee poliisin velvollisuutta noudattaa syyttäjän antamia määräyksiä.