Arviomuistio rikoslain kehityksestä ja kehitystarpeista

Oikeuskansleri antoi lausunnon rikoslain viimeaikaista kehitystä ja tulevia kehitystarpeita koskevasta arviomuistiosta. Oikeuskansleri piti arviomuistiota laadukkaana työnä ja totesi kannattavansa lähestymistapaa, jossa kriminaalipolitiikan linjaukset valmistellaan arviomuistion kaltaisen huolellisen selvityksen ja arvioinnin sekä eri vaihtoehtojen analyyttisen tarkastelun perusteella. Hän nosti kuitenkin esille eräitä yleisiä huomioitaan.

Oikeuskanslerin mielestä arviomuistiossa oli hyvin tunnistettu rikosoikeuden käyttöä ja myös rangaistusasteikkoja koskevat perustuslakikysymykset eli valtiosääntöoikeudelliset kriminalisointiperiaatteet. Toisaalta oikeuskansleri totesi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ihmisoikeusvaatimuksena edellytetty myös erityisesti rikosoikeudellisen suojan tehokasta antamista sekä toimivia ja riittävän tehokkaita prosesseja.

Oikeuskanslerin mukaan se, mistä rangaistaan ja miten ankarasti, kuuluu pääosin lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan, ja valtiosääntöperiaatteet luovat sille vain yleisen tason raamit. Yhteiskuntapoliittisen harkinnan on rikosoikeuden kaltaisella oikeudenalalla kuitenkin oltava mahdollisimman johdonmukaista ja perustuttava laajaan ja monipuoliseen tietoaineistoon. Oikeuskansleri yhtyi arviomuistiosta ilmenevään käsitykseen, jonka mukaan rikosten ja niiden uusimisen ennaltaehkäisyn ja uhrien aseman kannalta tärkeitä ovat usein myös muut kuin rikosoikeudelliset toimenpiteet. Oikeuskansleri korostikin hallinnonalojen yhteistyön ja sen parantamisen merkitystä rikoksia ennaltaehkäistäessä ja tukipalveluja järjestettäessä mm. seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden osalta.

Oikeuskansleri suhtautui myönteisesti arviomuistiossa ehdotetun kustannus–hyöty-analyysikehikon luomiseen ja käyttöönottoon kriminaali- ja kontrollipolitiikan lisätyökaluksi. Analyysikehikko täytyy kuitenkin rakentaa huolellisesti, ja sitä sekä sen soveltamista koskee suuri läpinäkyvyyden vaatimus. Oikeuskansleri piti kustannus–hyöty-analyysia vain lisänäkökulmana, joka ei voi korvata laadullista arviointia ja punnintaan perustuvaa kokonaisarviota. Kehikon läpinäkyvä käyttö voi kuitenkin parantaa kriminaalipoliittisen valmistelun ja keskustelun tasoa.

Oikeuskansleri kiinnitti huomiota arviomuistiossa esille tuotuihin Euroopan unionin säädöksiin ja säädöshankkeisiin. Vastaavia huomioita on liitettävissä myös Euroopan unionin terrorismirikoksia koskeviin uusiin säännöksiin ja niiden toimeenpanoon Suomessa. Unionin sääntely koskettaa yhä laajemmin ja syvemmin rikosoikeutta ja kattaa lisääntyvästi rikosten tunnusmerkistöjä, rangaistuksia ja rangaistusasteikkoja. Lisäksi se kattaa osallisuutta ja tahallisuutta sekä näyttöä koskevia kysymyksiä, samoin kuin yksittäisen tekokokonaisuuden rangaistuksen oikeaa mittaamista ja esim. tehokkaan katumisen tai rikollisesta ryhmästä irtautumisen merkityksen sääntelyä. Kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on siten osittain Euroopan unionin toimivallassa. Unionin sääntely on kuitenkin kattavuudeltaan osittaista ja osin pistemäistä jo unionin toimivallasta johtuen. Kansainvälisestä sääntelystä tulee muutenkin lisää paineita rikosoikeudellisten keinojen käyttöön, esimerkkinä Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen GRECO:n suositukset kansanedustajien rikosvastuusta korruptiotilanteessa.

Oikeuskansleri katsoi kansainvälisen sääntelyn aiheuttavan kansallisen rikoslain ja sen mukaisen järjestelmän hajautumista tavalla, joka ei enää välttämättä tue lain selkeää soveltamista eikä rikoslain tehtäviin kuuluvaa yleispreventiota, erityisesti sen välillistä eli moraalia luovaa vaikutusta. Oikeuskanslerin mielestä nyt tehdyn arviointityön lisäksi olisi lähitulevaisuudessa tarpeen arvioida osaksi uudelleen rikoslain yleisiä oppeja koskevaa sääntelyä sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen kehityksen suhdetta niihin. Oikeuskanslerin mielestä jatkotyö on tarpeellinen myös, jotta rikoslaissa olisi johdonmukaiset ja suhteellisuusperiaatetta toteuttavat rangaistusasteikot. Jatkotyössä voitaisiin pohtia periaatteita, joilla rikosoikeudellisen järjestelmän hajautumista ilmiönä voidaan kansallisesti käsitellä.

Oikeuskansleri piti tarpeellisena, että arviomuistiossa todettua oikeushenkilön rangaistusvastuun vähäistä käyttöä ja sen käytännön esteitä arvioidaan tarkemmin. Oikeushenkilön rangaistusvastuun epäyhtenäinen ja heikko toteutettavuus on EU:n tasolla johtanut hyvinkin tuntuvien hallinto-oikeudellisten sanktioiden käyttöön. Tästä esimerkkinä on EU:n yleinen tietosuoja-asetus.