Arviomuistio oikeudenkäyntikuluista riita-asioissa

Oikeuskansleri antoi lausunnon oikeudenkäyntikuluja riita-asioissa koskevasta arviomuistiosta. Hän piti muistiossa esitettyjä tavoitteita tärkeinä ja yhtyi näiltä osin esitettyihin näkemyksiin. Oikeuskansleri piti tärkeänä, että arviomuistion ja siitä saatavan palautteen perusteella tehdään riittävän laaja-alaista jatkovalmistelua, jolla pystyttäisiin käytännössä merkityksellisellä tavalla helpottamaan laajojen riita-asioiden oikeudenkäyntien kestoihin sekä riita-asioiden oikeudenkäyntien kuluriskiin liittyviä ongelmia.

Oikeusministeriön arviomuistio on selkeästi koottu ja siinä on monipuolisesti tarkasteltu keinoja oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi. Oikeuskansleri katsoi, että se, millä keinoilla oikeudenkäyntikulujen alentaminen on parhaiten toteutettavissa, kuuluu ensisijaisesti lainsäätäjän ratkaistavaksi. Laillisuusvalvonnassa saadun käsityksen perusteella pitkään esillä olleen ongelman ratkaisemiseksi ei ole vain yhtä tai muutamaa keinoa. Oikeusministeriön arviomuistiossa ei ole arvioitu viimeisimpien tuomioistuinten kehittämishankkeiden, kuten todistelun videoinnin, nykyistä laajempien etäyhteyksien käytön ja sähköisen asianhallintajärjestelmän vaikutuksia oikeudenkäyntien kestoon ja kuluihin. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan onnistunut digitalisointi osaltaan voi merkittävästikin helpottaa tilannetta, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaisuutena.

Oikeuskansleri totesi, ettei kannata sellaisten keinojen jatkovalmistelua, joita ei voida edistää kansallisella tasolla kuten asianajajapalveluiden vapauttaminen arvonlisäverosta. Lisäksi hän halusi korostaa, että jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet kuten oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä sekä oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös, vaarannu. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen on hyödyllinen monissa tilanteissa, mutta se edellyttää, että vaihtoehtoiset menettelyt ovat riittävän tasapuolisia ja lisäksi, että niiden käsittelyaika ei eri syistä johtuen veny kohtuuttoman pitkäksi.

Oikeuskansleri totesi, että asianajajia ja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskeva sääntely ei saisi ammattitaitoa ja kulujen erittelyä sekä esittämistä asiakkaalle koskevilta osiltaan eriytyä toisistaan. Arviomuistiossa esitetyt näkökohdat osaltaan puoltavat myös luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevan lainsäädännön uudistamista. Samalla on tarvetta arvioida myös asianajalain säännösten muutostarpeita. Avoimempi hintojen ja kulujen esittäminen sekä ennakoiva kuluriskien arviointi suhteessa itse jutun intressiin onkin yksi kehittämisen kohteista ja sillä voidaan välttää myös jälkikäteen asianajajien ja muiden luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvontaan tulevissa asioissa olevia erimielisyyksiä siitä, miten asiaa olisi kannattanut ajaa. Oikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelun kannalta huomionarvoisena teemana on, miten asianajajakulttuuria ja avustajakulttuuria saadaan kehitettyä tehokasta ja riittävän halpaa oikeudenkäyntiä tukevaksi ja kulujen ennakoitavuutta parantaa. Tämä ei ole yksinomaan uudella lainsäädännöllä ratkaistava asia. Kaavamaiset taulukkohinnat ja hintakatot ovat joissain tilanteissa johtaneet oikeudellisen avun laadun heikkenemiseen. Sama ilmiö voisi toistua myös riita-asioissa, minkä vuoksi eri säännösten tosiasialliset vaikutukset on tarpeen huolella arvioida.