Apulaisoikeuskanslerin laillisuusvalvontakäynti Siilinjärven kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin

Apulaisoikeuskansleri teki 26.2.2020 laillisuusvalvontakäynnin Siilinjärven kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin aiheena lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Käynnillä paneuduttiin erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuuteen sekä saavutettavuuteen, hoitoon pääsyyn, hoidon toteutumiseen ja sen todentamiseen, perus- ja erikoistason palvelujen yhteen toimivuuteen, hoitoon pääsyn määräaikojen toimivuuteen psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa sekä lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten pääsy mielenterveyspalveluihin ja psykiatriseen hoitoon.

Siilinjärven kunnalla on palveluksessaan lastenpsykiatri. Nuorisopsykiatrian palvelut se hankkii pääasiallisesti Kuopion yliopistolliselta sairaalalta, jolla on psykiatrian poliklinikka Siilinjärvellä.

Siilinjärvellä ensimmäiselle vastaanottokäynnille lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin pääsi vuonna 2019 keskimäärin 69 arkipäivässä. Siilinjärvellä otettiin syksyllä 2019 käyttöön tietojärjestelmä, josta saadaan jatkossa tiedot hoitotakuun toteutumisen seuraamiseksi. Kunnassa arveltiin, että laillisuusvalvontakäynnin ajankohtana hoitoon pääsy toteutui hoitotakuun mukaisesti. Kunnan edustajien mukaan tilannekohtaisesti hoitotakuun mukaiset hoitoon pääsyn odotusajat saattavat tuntua pitkiltä, mutta heidän mukaansa hoitoon pääsyä ei ole mahdollista nopeuttaa olemassa olevilla resursseilla. Kouluterveydenhoitajilla on merkittävä rooli, kun he tukevat hoitoon pääsyä odottavia lapsia ja nuoria. Tämän todettiin vievän kouluterveydenhoitajien työpanosta ennaltaehkäisevästä työtä ja varhaisesta puuttumisesta. Lasten ja nuorten hoidon tarve on kasvanut viime vuosina. Laillisuusvalvontakäynnillä tuli ilmi, että jonot psykoterapiapalveluihin ovat pitkiä ja psykoterapeuteista on pula.

Keskustelussa todettiin, että hoitojaksojen lyhentyminen erikoisairaanhoidossa on aiheuttanut kiertoliikettä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tuntuma oli, että potilaita palautetaan liian helposti takaisin perusterveydenhuoltoon ja että erikoissairaanhoidosta tulevat potilaat voivat olla liian vaikeahoitoisia perusterveydenhuoltoon. Erityisesti kehittyvien lääkehoitojen seuraamisen todettiin olevan perusterveydenhuollossa vaikeaa.

Hoidon toteutumisen todentaminen tapahtuu hoitosuunnittelupalavereissa. Näitä pidetään puolenvuoden välein ja tarvittaessa tiheämminkin. Keskusteluissa kävi ilmi, että kuntalaiset eivät tee kunnalle muistutuksia mielenterveyspalveluista, vaikka muistutuksen tekemiseen on olemassa ohjeet kunnan nettisivuilla ja tästä mahdollisuudesta kerrotaan potilaille.

Toisinaan perheiden tilanteet kriisiytyvät psykiatrista hoitoa odoteltaessa. Joko hoidon odottamisen tai sen riittämättömyyden vuoksi on voitu joutua tilanteisiin, joissa joudutaan miettimään lastensuojelutoimien tarvetta. Näissä tilanteissa on järjestetty esimerkiksi perhetyötä. Myös lasten sijoituksia on tehty psykiatrisen hoidon puutteen vuoksi. Niin sanottua hybridiyksikköä, jossa olisi sekä lastensuojelun että psykiatrian palveluja niitä tarvitseville lapsille ja nuorille pidettiin tarpeellisena. Päihdeongelmista todettiin, että alaikäiset käyttävät huumeita samalla tavalla kuin suuremmissa kaupungeissa.

Lastensuojelun asiakkailla ja erityisesti sijaishuollon asiakkailla on paljon psyykkistä oirehdintaa ja mielenterveys- sekä psykiatrian palvelujen tarvetta. Ongelmaksi nähtiin se, että lastensuojelulla ja terveydenhuollolla ei ole riittävän syvällistä yhteistyötä, vaan siinä korostuu lähinnä tietojen vaihto. Sen seurauksena terveydenhuollossa ei esimerkiksi oteta riittävästi huomioon lastensuojeluprosessien vaatimuksia. Lisäksi yhteisen näkemyksen puuttuminen vaikeuttaa tuen järjestämistä ja vaikuttaa palvelujen vaikuttavuuteen.

Ratkaisuna hoidon saatavuuden ongelmiin nähtiin resurssien lisääminen ja toimintamallien kehittäminen, varhainen tuki eri muodoissaan, osaamisen lisääminen sekä läpivirtauksen saaminen hoitoon. Ongelmaksi nähtiin liian vähäinen rahoitus. Todettiin myös, että hoidon vaikuttavuutta pitäisi miettiä käytännössä eikä vain teoriassa lopputuloksen vaikuttavuuden takaamiseksi. Ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen vaikuttamiseen tulisi pyrkiä valtakunnallisesti. Eritysopetuksen resursseista tulisi huolehtia, jotta opetuksessa pystyttäisiin pitämään mukana myös ne lapset, joilla on koulunkäyntiin liittyviä erityisiä haasteita.