Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen esittelypuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa: oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2024

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen esittelypuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 15.5.2025, lähetekeskustelu: Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2024, K 5/2025

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat

Valtioneuvoston oikeuskanslerin vuoden 2024 kertomuksen laatimisessa on jatkettu edelleen vuoden 2023 kertomuksessa aloitettua uudistustyötä. Tavoitteena on aikaisempaa ajankohtaisempi, tiiviimpi ja havainnollisempi kertomus eduskunnan, valtioneuvoston ja muiden tahojen tarpeisiin. 

Olemme pyrkineet löytämään tasapainon yhtäältä kertomuksen valtiosääntöisen tehtävän ja toisaalta lähestyttävyyden välillä. Kertomus nähdäkseni täyttää näitä tehtäviä. Se on kattava kuvaus ”virkatoimistamme ja lain noudattamista koskevista havainnoista”, mutta myös lukijaystävällisempi. Kertomuksen tiivistäminen on tullut mahdolliseksi myös verkkosivujemme uudistuttua, jolloin kaikkea tietoa ei tarvitse sisällyttää itse kertomukseen. 

Vuoteen 2023 verrattuna esimerkiksi vuoden 2024 kertomuksessa on aiempaa vähemmän ratkaisujen selosteita eli ns. referaatteja. Ne ja toimenpideratkaisut löytyvät kaikki kuitenkin vaivatta verkkosivuiltamme ja päivittyvät sinne jatkuvasti. 
Valikoitujen ratkaisureferaattien ohella uudistetussa kertomuksessa pyritään kuvaamaan erilaisin teema-artikkelein toimintavuotta koskevia keskeisiä laillisuusvalvontahavaintoja ja -toimia.

Vuoden 2024 kertomuksen teema-artikkeleissa käsitellään seuraavia aiheita: 

•  ”Milloin hallituksen esityksessä on suotavaa pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto ja miten oikeuskansleri tätä valvoo?”
•  ”Digitalisaation valvonta turvaa perusoikeuksia ja sujuvaa arkea”
•  ”Tuomioistuinharjoittelu”
•  ”Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta hyvinvointialueella”

Kertomus sisältää tavanomaiseen tapaan oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin puheenvuorot.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti käsittelee omassa puheenvuorossaan digitalisaation vaatimuksia lainsäädännölle. Digitalisaatioon sääntelyyn liittyvät kysymykset ovat olleet laajasti myös laillisuusvalvonnan ja oikeuskanslerin työpöydällä. 

Onhan oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen välisessä tehtäväjaossa oikeuskanslerille keskitetty digitalisaation ja automaation sääntelyn kehittämisen ja käytön laillisuusvalvontaan liittyviä kysymyksiä. Arvioimme, miten oikeudelliset reunaehdot ja perus- ja ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja oikeus oikeusturvaan toteutuvat.

Pöysti kirjoittaa, että digitalisaatiomyönteisellä lainsäädännöllä on yhtäältä perusteltua turvata perusoikeuksien ja hyvän hallinnon toteutuminen; toisaalta on tarpeen huolehtia siitä, ettei sääntelyn aiheuttama taakka muodostu kohtuuttomaksi ja aseta turhia esteitä innovaatioille ja tuottavuudelle.

Digitalisaatiomyönteinen lainsäädäntö on riittävän yksinkertaista. Siinä yleis- ja erityislainsäädännön välinen suhde ja tarkoitukset sekä eri lakien väliset suhteet samoin kuin suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön ovat selkeitä. Pöysti toteaa havaintonaan, että rekisterikeskeisyys ja lainvalmistelun ja tietojärjestelmätyön eriytyminen ovat suomalaisen digitaalisen hallinnon kaksi ajankohtaista systeemiriskiä.

Hän korostaakin puheenvuorossaan, että lain toimeenpanon ja yleensä perus- ja ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon vaatimukset tietojärjestelmille ja niiden kehittämiselle ja hankinnalle tulee arvioida.

Tarvittavat tietojärjestelmähankkeet tulee toteuttaa kiinteässä yhteydessä lainvalmistelun kanssa siten, että lainsäädännön toimeenpanolle hyvän hallinnon mukaisesti on myös tietojärjestelmien osalta tarvittavat edellytykset.

Itse tarkastelen omassa puheenvuorossani ylimmän laillisuusvalvonnan itsenäisyyttä ja asemaa.

Puheenvuoroni liittyy ajankohtaiseen kotimaiseen oikeuspoliittisen keskusteluun, jonka aiheena on ollut perustuslain valvonta sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen. Toki näitä kysymyksiä on laillisuusvalvonnassa aikaisemminkin pohdittu. Viitaan esimerkiksi puheenvuorooni oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2012.

Välittömänä herätteenä nyt oikeusyhteisössä käytävälle keskustelulle ovat olleet oikeuslaitoksen riippumattomuutta heikentäneet tapahtumat Puolassa ja Unkarissa, mutta myös Venäjän aggressiiviset toimet. Laillisuusvalvojilla on olennainen rooli oikeusvaltion turvaamisessa. Oikeusvaltion toimivuutta ja suojaa pitää voida tarkastella kriittisesti myös siitä näkökulmasta, että se kestäisi epävakaammatkin ajat. Tällöin on kuitenkin hyvä myös tunnistaa ne myönteiset piirteet, jotka ovat suojanneet järjestelmäämme ja tehneet siitä vahvan. Niiden perustalle rakentaminen tekevät järjestelmästämme myös entistä vahvemman.

Oikeuskansleria koskeva kysymys kuuluu tässä keskustelussa, miten se pystyisi mahdollisissa uusissa ja haasteellisissa tulevaisuuden olosuhteissa parhaiten toteuttamaan tehtäväänsä oikeusvaltion turvaajana. Tuon puheenvuorossani esiin, että oikeuskansleri pystyy parhaiten toteuttamaan tehtäväänsä oikeusvaltion turvaajana vain, jos se voi olla laillisuusvalvonnassaan itsenäinen ja riippumaton. 

Miten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta sitten voitaisiin vahvistaa? 

Nostan puheenvuorossani seuraavia asioita esiin: 

Ensimmäiseksi oikeuskanslerin asema perustuslaissa tulisi selkeyttää ja vahvistaa säätämällä, että oikeuskansleri on itsenäinen ja riippumaton. Näinhän se on valtiokäytännössä ollut, mutta tätä koskeva säännös perustuslaista puuttuu. 

Toiseksi oikeuskanslerin tehtäviä tulisi selkeyttää. Perustuslain 108 §:n 2 momentissa säädetään, että ”oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.” 
Tämän tehtävän uudelleen määrittely ja sen suhde oikeuskanslerin laillisuusvalvontaan saattaisi olla tarpeen. Oikeuskansleri nimittäin ei ole hallituksen oikeudellinen neuvonantaja, vaan sen toiminnan laillisuuden valvoja.

Kolmanneksi oikeuskanslerin asemaa suhteessa eduskuntaan tulisi tarkastella. Tämä koskee menettelyä, jossa perustuslakivaliokunta tai muu valiokunta arvioi oikeuskanslerin laillisuusvalvontaratkaisuja joko omasta aloitteestaan tai käsitellessään oikeuskanslerin kertomusta. 

Neljänneksi oikeuskanslerin asemaa voisi vahvistaa säätämällä selkeästi siitä, että oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin virkamiesoikeudellinen irtisanominen on mahdollista vain tuomioistuimen päätöksellä. 

Keskustelu näistä kysymyksistä on nyt viriämässä. Viisas varautuu tuntemattomaan tulevaan. Korostan kuitenkin puheenvuorossani, että lopputuloksena keskustelusta tulee olla laillisuusvalvonnan vahvistaminen, ei heikentäminen. Se on paras tapa turvata oikeusvaltio.

Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa vuonna 2024 jatkettiin edelleen valvonnan ja sen vaikuttavuuden tehostamista sekä toiminnan kohdentamista aikaisempaa vahvemmin rakenteelliseen laillisuusvalvontaan.  Jatkoimme vahvuuksiemme hyödyntämistä. Pystymmehän valvomaan sekä ylintä päätöksentekoa valtioneuvostossa, että hallinnon ja lainkäytön toimintaa. Tämä näkyi muun muassa omien aloitteiden määrän lisääntymisenä. 

Omia aloitteita pantiin vuonna 2024 vireille 43. Vuonna 2023 vastaava luku oli 24. Valtioneuvostovalvonnassa asiamäärät kasvoivat erityisesti säädösvalvonnassa, kun hallitusohjelman toteuttaminen lainsäädäntötyössä käynnistyi laajemmin. 
Säädösehdotuksista annettujen lausuntojen ja ennakkotarkastusten määrä nimittäin kaksinkertaistui vuodesta 2023. 

Valtioneuvoston päätöksenteon ennakollisessa valvonnassa tarkastettiin 1 498 valtioneuvoston yleisistunnossa ja 400 tasavallan presidentin esittelyssä käsiteltyä asiaa. Korjauspyyntöjä tehtiin 398 asiaan eli 21 % asioista korjautettiin. Korjauspyynnöistä 73 % koski oikeudellisia asioita. Luku on merkittävä: 398:ssa valtioneuvoston päätettäväksi esitettävässä asiassa oli virheellisyys, joka huomattiin oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa ja joka korjattiin.

Hallinnon ja lainkäytön laillisuusvalvonnassa toimintavuonna jatkettiin kanteluiden käsittelyn tehostamista ja kohdennettiin huomiota oma-aloitteiseen laillisuusvalvontaan. Myös aikaisemmin vireille pantujen asioiden, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjunnan laillisuusvalvontaa jatkettiin. Laillisuusvalvontakäyntejä tehtiin kaikkiaan 17. Niitä myös kytkettiin lähemmin muuhun laillisuusvalvontaan ja ne myös johtivat omien aloitteiden vireillepanoon. Esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen laillisuusvalvontakäynneillä ja muussakin valvontatoiminnassa on kiinnitetty erityistä huomiota käräjäoikeuksissa tapahtuvaan tuomioistuinharjoitteluun. Laillisuusvalvontakäynnit muutoin kohdistuivat mm. hyvinvointialueille, aluehallintovirastoihin, sosiaali- ja terveysministeriöön, sosiaaliturva-asioiden ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntiin, syyttäjäalueille sekä Valtakunnansyyttäjän toimistoon. 

Vielä lopuksi pari sanaa työtilanteesta.  Vuonna 2024 valtioneuvoston oikeuskanslerille tehtiin 1 987 kantelua, ja kanteluita ratkaistiin 2 084. Edellisenä vuonna 2023 oikeuskanslerinvirastoon tehtiin 1 668 kantelua ja ratkaistiin 1 862.
Kanteluita tuli lisää, mutta niitä myös ratkaistiin enemmän.  Myös kanteluasioiden käsittelyaikaa on kyetty lyhentämään (vuoden 2024 lopussa 12 yli yhden vuoden vireillä ollutta kantelua, vuoden 2023 lopussa 93 yli yhden vuoden vireillä ollut kantelua). Oikeuskanslerinviraston työtilanne vuoden 2024 lopussa on siis merkittävästi parempi kuin edellisenä vuonna asiamäärän selvästä kasvusta huolimatta. Kiitos!