Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen: Erään tuomion laillisuusvalvonnallinen anatomia

Korkein oikeus antoi 4.5.2022 tuomion tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa asiassa (R/2021/171, nro 795), jossa se vahvisti hovioikeuden tuomitseman käräjätuomarille annetun varoituksen. Käräjätuomari oli tuominnut vastaajan 40 päivän vankeuteen teosta, joka oli rikosoikeudellisesti vanhentunut. Eli syyte olisi tullut jo alun perin hylätä. Korkeimman oikeuden tuomiosta kirjoitettiin myös mediassa (HS, 4.5.2022).

Korkeimman oikeuden tuomio on varsin pitkän ja monipolvisen prosessin yksi päätös, jossa oikeuskanslerin laillisuusvalvonnalla oli olennainen merkitys. Tapauksella oli myös laajempia laillisuusvalvonnallisia vaikutuksia. Tässä esitetään tiivistettynä tapahtumankulku ja siihen liittyvät toimenpiteet.

Oikeuskansleri tarkastaa vuosittain satunnaisotannalla tuhansia käräjäoikeuksien rangaistustuomioita (ks. tästä tarkemmin sivulla Rangaistustuomioiden tarkastaminen). Tämän tarkastamisen yhteydessä kesällä 2017 oikeuskanslerinvirastossa havaittiin, että Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari oli 29.9.2016 tuominnut vastaajan vanhentuneesta rikoksesta 40 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Kyseisessä asiassa (OKV/12/30/2017) myös ilmeni, että käräjätuomari oli laiminlyönyt antaa asiassa haasteen viipymättä.

Vastaaja oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka myönsi jatkokäsittelyluvan ja asiassa järjestettiin pääkäsittely hovioikeudessa. Hovioikeus ei tuomiollaan 2.6.2017 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asiassa haettiin valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joka sen myönnettyään päätöksellään 26.10.2017 hylkäsi syytteen vanhentuneena.

Rangaistustuomioiden tarkastuksessa tehdyn havainnon perusteella apulaisoikeuskanslerin sijainen pyysi kesä-heinäkuussa 2017 käräjäoikeudelta ja hovioikeudelta niiden tekemistä ratkaisuista selvitykset. Niiden perusteella määräsin - itsekriminointisuojan asettamissa rajoissa - käräjätuomarin menettelyn tutkittavaksi epäiltynä virkarikoksena esitutkinnassa. Hovioikeuden menettely tutkittiin laillisuusvalvonnallisesti.

Käräjätuomarin menettelystä toimitetun esitutkinnan jälkeen päätin 1.10.2019 syytteen nostamisesta käräjätuomaria vastaan. Pyynnöstäni valtakunnansyyttäjän nimeämä syyttäjä ajoi syytettä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi annoin hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneille kolmelle tuomarille laillisuusvalvonnallisen huomautuksen. 

Vanhentuneesta rikoksesta tuomitun vastaajan avustajana toimineen asianajajan menettelyn oikeuskansleri siirsi 3.10.2019 (OKV/82/41/2019) valvontalautakunnan arvioitavaksi. Asianajaja ei ollut päämiestään puolustaessaan ja käräjäoikeuden tuomiosta valittaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että päämies oli syytteessä ja tämä tuomittiin teosta, joka oli rikoksena vanhentunut. Valvontalautakunta totesi ratkaisussaan, että asianajaja oli menetellyt asiassa ilmeisen huolimattomasti ja ammattitaidottomasti ja siten hyvän asianajajatavan vastaisesti. Valvontalautakunta antoi asianajajalle varoituksen.

Hovioikeus totesi minulle antamassaan selvityksessä, että kun kysymys tuomitsemisesta mahdollisesti vanhentuneesta rikoksesta tuli apulaisoikeuskanslerin sijaisen hovioikeudelle lähettämän selvitys- ja lausuntopyynnön perusteella hovioikeuden tietoon, hovioikeudesta oltiin tämän vuoksi enemmän vahingon välttämiseksi yhteydessä vastaajan avustajaan. Tieto vanhentuneesta rikoksesta tuli siten tätä kautta hovioikeuden ja vastaajan avustajan tietoon, jonka jälkeen vastaaja haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Se siis myönnettiin ja johti 26.10.2017 annettuun ratkaisuun.

Hovioikeuden selvityksestä ilmeni lisäksi, että hovioikeus ei ollut tehnyt antamastaan tuomiosta jakelua RITU-rikostuomiosovelluksesta. Tämä tarkoitti sitä, että tuomiota ei ollut ilmoitettu täytäntöönpanoviranomaisille. Ilman tätä tuomiota ei luonnollisestikaan olisi voitu panna täytäntöön. 

Hovioikeudesta hankitun lisäselvityksen mukaan RITU-jakelu oli jäänyt hovioikeudessa tekemättä lukuisissa muissakin sen ratkaisemissa tapauksissa ja mainittuja laiminlyöntejä oli useita myös muissa hovioikeuksissa. Otin tämän asian erikseen tutkittavaksi omana aloitteenani OKV/3/50/2018, jossa annoin sittemmin päätöksen 30.1.2019. Asian jatkoseurannasta annoin päätöksen 18.12.2019 (OKV/9/50/2019).

Olen vuonna 2019 ottanut lisäksi omana aloitteenani tutkittavaksi käräjäoikeuksien tuomioiden jakelujen viivästymisiä koskevan asian (OKV/411/70/2020). Tuolloin ilmeni, että RITU-jakelujen laiminlyöntien seurauksena lukuisia lähinnä vankeus- ja sakkorangaistuksia oli jäänyt toimittamatta täytäntöönpanoviranomaisille. Tulen antamaan ratkaisun tähän asiaan lähiaikoina.