Aluehallintoviraston siirtopäätös ei perustunut lakiin

Aluehallintovirasto ei ollut ratkaissut sille kaupungin sosiaalitoimen menettelystä tehtyä kantelua, vaan siirtänyt sen sosiaaliviraston käsiteltäväksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, asiakaslaki) 23 §:n mukaisena muistutuksena. Antamassaan selvityksessä aluehallintovirasto viittasi sekä nyt että aikaisemmin tekemiensä siirtopäätösten osalta jo pitkään vireillä olleisiin hankkeisiin kanteluihin liittyvien prosessien keventämisestä ja nopeuttamisesta. Siirtoja perusteltiin myös asiakkaan oikeudella hyvään sosiaalihuoltoon. Aluehallintoviraston mukaan hyvän sosiaalihuollon oli siirtotapauksissa harkittu parhaiten toteutuvan sillä, että kantelu siirretään muistutusmenettelyssä käsiteltäväksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Hallintolaissa tai muussakaan aluehallintoviraston menettelyyn sovellettavassa laissa ei ole säädetty siitä, että valvova viranomainen voisi siirtää sille tehdyn, toimi- ja valvontavaltaansa kuuluvan kantelun sen kohteena olevan viranomaisen käsiteltäväksi. Tällaista säännöstä ei ole myöskään asiakaslaissa. Kantelun siirtäminen kaupungin käsiteltäväksi ei siten perustunut lakiin. Viranomainen ei voi harkintavaltansa perusteella toimia lakiin  perustumattomalla tavalla. Aluehallintoviraston mainitsemat hankkeet olivat kanteluprosessin keventämistä pohtineiden, ministeriön asettamien työryhmien loppuraportteja. Näitä raportteja ei voida pitää ministeriön antamana kantana tai ohjeena siitä, miten kanteluasioiden käsittelyssä olisi meneteltävä. Ylemmän viranomaisen hallinnolliset ohjeet eivät myöskään riitä viranomaisen toimivallan perusteeksi tilanteessa, jossa menettelyyn oikeuttavaa lainsäännöstä ei ole.

 Asiakkaan tekemän kantelun siirtäminen kantelun kohteen käsiteltäväksi ilman lainsäädännöllistä perustetta ja asiakkaan suostumusta ei täyttänyt viranomaiselta edellytettävän asianmukaisen menettelyn kriteereitä.