Aluehallintovirastojen resurssit lastensuojelussa

Oikeuskanslerinvirastossa ryhdyttiin vuonna 2013 selvittämään, kykenevätkö aluehallintovirastot käytettävissä olevillaan resursseilla suorittamaan niille laissa säädetyt lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtävät asianmukaisesti ja lainmukaisesti. Asian selvittämiseksi pyydettiin omalla toimialueellaan aluehallintovirastojen toiminnallisesta ohjauksesta vastaavaa sosiaali- ja terveysministeriötä sekä yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavaa valtiovarainministeriötä esittämään näkemyksensä asiasta. Ministeriöt sekä aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoivat asiassa lausuntonsa.

Laillisuusvalvojan näkökulmasta kyseisessä asiassa oli ensisijaisesti kysymys lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta ja siitä, pystyvätkö aluehallintovirastot toteuttamaan tavoitteen ennalta ehkäisevästä ja ennakollisesta ohjaus- ja valvontatoiminnasta niin, että sillä edistetään yhdenvertaisuutta ja turvataan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen lastensuojelussa. Oikeuskansleri totesi, että lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi ei kykene samalla tavalla kuin aikuinen valvomaan oikeuksiaan, minkä lisäksi lastensuojelussa voidaan puuttua syvästikin lasten perusoikeuksiin. Se asettaa oikeuskanslerin mukaan lastensuojelun toteuttamiselle, mutta myös toiminnan ohjaus- ja valvontatoiminnalle korkeat laatuvaatimukset.

Oikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvojan näkökulmasta asiassa on kysymys myös viranomaisen ja yksittäisten virkamiesten velvollisuuksien hoitamisesta ja virkamiesten oikeusturvasta. Oikeuskanslerin tehtävänä ei sinänsä ole vahtia viranomaisten resurssien riittävyyttä eikä resurssien kohdentaminen ja jakaminen ole varsinaisesti laillisuusvalvonnallinen kysymys.  Oikeuskansleri totesi, että ei ole kohtuullista ulottaa laillisuusvalvonnallista arviointia vain yksittäisiin virkamiehiin tai viranomaisiin, mikäli lakisääteisten velvollisuuksien hoitaminen on vaikeutunut tai käynyt jopa mahdottomaksi selkeän aliresurssoinnin vuoksi. Tällaisessa tilanteessa laillisuusvalvonta ei voi ohittaa resurssikysymystä tai muuten laillisuusvalvonta käy tehottomaksi.

Oikeuskansleri totesi saamiensa tietojen perusteella, että aluehallintovirastojen lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtäviin käytettävissä olevat resurssit ovat erittäin niukat. Ohuiden resurssien vuoksi pienemmätkin muutokset niissä heijastuvat nopeasti toimintaan esimerkiksi pidentämällä käsittelyaikoja. Virastojen lausunnoista ilmeni selkeä huoli siitä, että resurssit eivät riitä velvoitteiden suorittamiseen oikea-aikaisesti, kattavasti ja riittävän perusteellisesti. Aluehallintovirastot eivät muun muassa ole päässeet tavoitteeseen ennaltaehkäisevästä ja ennakollisesta ohjaus- ja valvontatoiminnasta, vaan niiden toiminta on reaktiivista ja kanteluihin ja epäkohtailmoituksiin perustuvaa sekä riittämätöntäkin. Oikeuskansleri totesi, että sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksia sekä perus- ja ihmisoikeuksia toteuttaa parhaiten se, että oikeuksien loukkaukset pyritään ehkäisemään.

Oikeuskansleri totesi, että viranomaisten ja virkamiesten tehtävänä on hoitaa niille kuuluvat lakisääteiset tehtävät. Velvollisuuksia ei voi laiminlyödä sen vuoksi, että resurssit eivät ole riittävät. Oikeuskanslerin tehtävänä puolestaan on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö olivat tuoneet lausunnoissaan esille keinoja, joilla ne pyrkivät varmistamaan sen, että aluehallintovirastot kykenevät hoitamaan lastensuojelun ohjaus- ja valvontatehtävänsä.

Asiassa aluehallintovirastojen resursseista ja toiminnasta ilmi tulleiden huolestuttavien seikkojen vuoksi oikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön vakavaa huomiota päätöksessään esittämiinsä näkökohtiin ja totesi, että sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön tulee aluehallintovirastojen toiminnallisesta ja yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavina ministeriöinä seurata esittämiensä toimenpiteiden vaikutuksia aluehallintovirastojen kykyyn suoriutua velvoitteistaan. Edelleen oikeuskansleri totesi, että mikäli toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi ja muutenkin, mikäli aihetta on, tulee ministeriöiden ryhtyä tarpeellisiin muihin toimenpiteisiin mukaan lukien lisäresurssien osoittaminen, sen varmistamiseksi, että aluehallintovirastot voivat hoitaa lailla säädetyt lastensuojelun ohjauksen ja valvonnan velvoitteensa asian- ja lainmukaisesti.

Oikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ja valtionvarainministeriöitä ilmoittamaan vuoden 2015 loppuun mennessä, kuinka esitetyt keinot ovat vaikuttaneet aluehallintovirastojen lastensuojelun tehtävien hoitamiseen ja mitä mahdollisia muita keinoja on otettu käyttöön ja kuinka ne ovat vaikuttaneet toimintaan.