Ympäristöllisten lupapäätösten täytäntöönpanokelpoisuuden sääntely valituslupavaiheessa

Apulaisoikeuskansleri saattoi oikeusministeriön, ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tietoon havaitsemansa ristiriitaisuuden ja tulkinnanvaraisuuden vesilain, ympäristönsuojelulain, maa-aineslain ja kaivoslain sääntelyssä lupapäätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta lainvoimaa vailla olevina suhteessa hallintoprosessilain sääntelyyn. Vesilain, ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain täytäntöönpanosääntelyä koskevan hallituksen esityksen mukaan päätökset olisivat valituslupavaiheessa täytäntöönpantavissa, mutta säännösten sanamuodon mukainen tulkinta ei vastaa tätä. 

ELY-keskusten apulaisoikeuskanslerille antamista vastauksista kävi ilmi, että ne ovat tulkinneet jopa keskenään eri tavoin ympäristönsuojelulain, maa-aineslain ja vesilain mukaisten lupien täytäntöönpanokelpoisuutta lainvoimaa vailla olevina valituslupavaiheessa. ELY-keskusten käytännön valvontatoiminnassa oli havaittu joitakin tapauksia, joissa täytäntöönpanokelpoisuudesta valituslupavaiheessa oli ollut epäselvyyttä tai eriäviä näkemyksiä ainakin toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen välillä. Käytännössä epäselvyyttä ELY-keskusten vastausten perusteella valvonnassa oli aiheutunut myös siitä, minkä tahon tulisi arvioida ja ratkaista, käykö täytäntöönpano valituksen takia hyödyttömäksi. Myös Tukesin mukaan päätöksen täytäntöönpanoa koskeva sääntely on kaivoslain ja hallintoprosessilain täytäntöönpanosääntelyn ja keskinäisen suhteen osalta epätäsmällistä ja johtaa mahdollisesti tulkinnanvaraisiin tilanteisiin. 

Nykytilassa sääntelystä ei käy selvästi ilmi, onko hallintoprosessilain 122 §:n 2 momentissa ilmaistu poikkeus päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta valituslupahakemuksesta huolimatta tarkoitettu sovellettavaksi myös näiden erityislakien mukaisten lupien täytäntöönpanoon, vaikka lupien osalta on erityislaeissa nimenomaisesti todettu täytäntöönpanokelpoisuuden edellytyksenä lupapäätöksen lainvoimaisuus.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan vesilain, ympäristönsuojelulain, maa-aineslain ja kaivoslain selventäminen olisi tarpeen muuttamalla säännösten sanamuotoa joko lainvoimaisuuden edellytyksestä lupapäätösten täytäntöönpanokelpoisuudelle tai toteamalla säännöksissä, ettei hallintoprosessilain 122 §:n 2 momenttia päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta sovelleta tässä tilanteessa.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri saattoi oikeusministeriön tietoon myös huomionsa, että hallintoprosessilain 122 §:n 2 momentissa ei säädetä yksiselitteisesti siitä, kenen vastuulla on sen arvioiminen, kävisikö muutoksenhaku täytäntöönpanon takia hyödyttömäksi. 

Apulaisoikeuskansleri pyysi oikeusministeriötä, ympäristöministeriötä ja työ- ja elinkeinoministeriötä ilmoittamaan viimeistään 30.6.2026 ehdotuksensa aiheuttamista mahdollisista toimistaan.  

Apulaisoikeuskansleri selvitti omasta aloitteestaan, onko sääntelyssä tältä osin puutteita tai ristiriitaisuuksia ja aiheuttaako sääntely oikeudenkäytössä tai hallinnossa epätietoisuutta tai eriäviä tulkintoja.

Tilanteissa, joita kyseiset erityislait koskevat, on erityisen tärkeää monien eri osallistahojen näkökulmasta, kuten luvan haltijoiden, haitankärsijöiden sekä lupa- ja valvontaviranomaisten, tietää, onko päätös lain mukaan mahdollista panna täytäntöön siinä vaiheessa, kun se ei ole vielä lainvoimainen, vaan valituslupahakemus korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vireillä. Tämän vuoksi mahdolliset epätietoisuudet tai eriävät tulkinnat näiden päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta valituslupavaiheessa ovat järjestelmän selkeyden ja toimintojen luvanmukaisuuden valvottavuuden kannalta ongelmallisia.