Tuomarin ja syyttäjien menettely rangaistuksen tuomitsemisen estävän vanhentumisen huomioon ottamisessa

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi huomautuksen Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarille, joka tuomitsi vastaajan rangaistukseen rikoksesta, joka oli vanhentunut rangaistuksen tuomitsemisen estävällä tavalla. Lisäksi hän kiinnitti syytettä käräjäoikeudessa ajaneen Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjän huomiota rangaistuksen tuomitsemisen estävän vanhentumisen huomioon ottamiseen. Hän saattoi lisäksi syytettä hovioikeudessa ajaneen Etelä-Suomen syyttäjäalueen toisen aluesyyttäjän tietoon näkemyksensä, että tämän olisi tullut havaita kyseinen vanhentuminen ja kiinnittää siihen huomiota hovioikeudessa.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan käräjätuomarin huolimattomuutta asiassa ilmensi se, ettei tämä ollut lainkaan havainnut rikoksen vanhentumista rangaistuksen tuomisemisen estävällä tavalla, vaikka asiakirjoista oli ollut selkeästi havaittavissa, että rikoksen tekopäivästä oli kulunut yli kymmenen vuotta.
Rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, joka on vanhentunut rangaistuksen tuomitsemisen estävällä tavalla, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Virhe on lähtökohtaisesti luonteeltaan vakava ja sijoittuu tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. Tapauksessa virheestä ei kuitenkaan ollut aiheutunut vastaajalle vahinkoa. Kyse ei myöskään ollut asian ainoasta syytekohdasta, ja oikeudenkäynti oli toisen epäillyn rikoksen käsittelemiseksi ollut tarpeellinen käräjäoikeudessa.

Syytettä käräjäoikeudessa ajaneen aluesyyttäjän menettelyn osalta apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että tämä oli menetellyt virheellisesti syyttäjän tehtävien ydinalueella vaatiessaan rangaistusta rikoksesta, joka oli vanhentunut rangaistuksen tuomitsemisen estävällä tavalla. Syyttäjän menettely oli ollut omiaan johtamaan käräjäoikeuden lainvastaiseen ratkaisuun. Syyttäjä ei kuitenkaan toisaalta ollut tehnyt asiassa lopullista ratkaisua, vaan tuomitsemisesta oli vastannut käräjätuomari, joka viime kädessä vastaa antamansa tuomion lainmukaisuudesta.

Syytettä hovioikeudessa ajaneen aluesyyttäjän menettelyn osalta apulaisoikeuskanslerin sijainen otti huomioon, että tämä oli ajanut syytettä vasta hovioikeudessa ja ettei vanhentumiseen ollut kiinnitetty huomiota käsittelyn aiemmissa vaiheissa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti siten kyseisen syyttäjän virhettä vähäisempänä kuin syytettä käräjäoikeudessa ajaneen syyttäjän.

Vastaajan avustajana asiassa toiminut asianajaja ei ollut päämiestään puolustaessaan ja käräjäoikeuden tuomiosta vastaajan puolesta hovioikeuteen valittaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että päämies oli syytteessä ja hänet tuomittiin rikoksesta, joka oli vanhentunut rangaistuksen tuomitsemisen estävällä tavalla. Oikeuskansleri oli saattanut avustajan apulaisoikeuskanslerin sijaisen käsiteltävänä olleesta tuomarin menettelyä koskeneesta asiasta ilmi tulleen menettelyn Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan tutkittavaksi. Valvontalautakunta oli arvioinut asianajajan menetelleen huolimattomasti ja siten hyvän asianajajatavan vastaisesti. Se antoi asianajajalle huomautuksen.